Minä kirjoitan matikan lyhyenä! Tänään sain taas sellaisen tuskaantumisen siihen teoreettiseen paskaan, etten enää jaksa. Luovutin täysin ärsyynnyttyäni viattoman tennispallon kaavoitettuun raiskaamiseen, että vanhat periaatteet saa mennä.
Lähes koko lukion ajan pitkä matikka on tuonut pelkkää pahaa mieltä. Surkeat opettajan sijaiset, kuutioluokka (ne ei ymmärrä, että kuutio on vain matemaattinen nimi palikalle), kaavat, laskin,... Pää räjähtää! ja sitten typeränä en tajunnut vaihtaa lyhyeen ajoissa vaan annoin koetulosten hämätä itseni luulemaan, että sittenkin pidän matikasta.
Naurettavaa miten henkilökohtaisesti aiheen otan. Itken häpeästä ja epäonnistumisesta , vaikka kuinka väitän, ettei kiinnosta tippaakaan. Se pieni 10+ matikkalainen itkee ja hakkaa kolmioviivaimella sisälläni. Se ei ymmärrä miksi romutan sen unelmat. Riistän ainoan asian, jossa se sai onnistua.
