Voi hiivatin syksy, mihin oletkaan taas minua viemässä! Silmät eivät pysy auki ja olo on kaikinpuolin kehno. Ruokahalu (kaikkea muuta kuin paahtoleipää ja suklaata kohtaan) on taas aivan hävöksissä. Se on yleensäkin ensimmäisiä merkkejä vetämättömyyden lisäksi.
Mutta yritys on surkuhupaisan kova. Annon kissaparalle aamulla leipää ja soijamaitoa, kun se kiljui nälkäänsä, eikä kissanruokaa ollut varastossa. Samoin välioven aukijättämisen seuranta pinkille tarralapulle tuntui aamulla ihan fiksulta ajatukselta. Taitaa olla tämä tyttö nyt levon tarpeessa.
