Maassa on vielä ruskeita ja keltaisia lehtiä. On syksy. Kuitenkin maa on jäässä ja luminen ja pakkanen pyrkii pipon lepattavien korvaläppien alle. On talvi. Mutta silti sähkyvä aurinko tekee mieleeni kevään.
Yliopistossa neljäs ja tällä erää viimeinen koe on ohi. Kaksi ensimmäistä meni uskomattoman hyvin ja tämänpäiväinenkin jotenkuten, sitä yhtä en halua ajatella nyt. On viikonloppu. On kevät!
3.11.06
29.10.06
Syystä
Syysloma (Väliviikko) on pian ohitse. Uutta sirkusta (tästä pitää kirjoittaa joskus enemmän, sillä Cirkon festari-esitykset olivat enimmäkseen mahtavia), rästitehtäviä, hiukan lepoakin.
Valma tulee tänään kahdeksi viikoksi venähtäneeltä lomaltaan Joensuusta. On ollut ikävä sitä pientä tepsuttajaa. Kukaan ei ole ollut pakottamassa uloa, mikä on periaatteessa ihanaa näillä säillä. Tiedän kuitenkin tietyssä mielentilassa nauttivani vesisateesta sadetakilla ja kovasta tuulesta, kunhan on tarpeeksi vaatetta. Yksin ei kuitenkaan tule lähdettyä...
Viikon teemana on olleet kenkäongelmat. Punaiset kengät hiersivät kantapäätä. Mustista meni vesi suoraan läpi. Mutta ei enää! On olemassa vielä niin ammattitaitoisia suutareita (ainakin yksi, ja ihan kulman takana), jotka vaihtavat täysin räjähtäneeseen kengänpohjaan uuden kantapään. Tulin valtavan onnelliseksi, kun saan taas käyttää lempikenkäni kuivin jaloin. Vielä kun löytäisin jalkaan istuvat kumisaappaat, saisivat lätäköt ja loska tulla.
Huomenna on unkarin koe. En ole vielä lukenut tarpeeksi. Eilen yritin selittää mahdollisimman paljon unkariksi Maksimille ja mäyräkoirasiskoksille (eivät tietenkään ymmärtäneet mitään). Siivotakaan en ole ehtinyt ja tänään tulee veli nukkumaan lattialle. Miksi kaikki jää viimetippaan?
Olen kuitenkin onnellinen.
Valma tulee tänään kahdeksi viikoksi venähtäneeltä lomaltaan Joensuusta. On ollut ikävä sitä pientä tepsuttajaa. Kukaan ei ole ollut pakottamassa uloa, mikä on periaatteessa ihanaa näillä säillä. Tiedän kuitenkin tietyssä mielentilassa nauttivani vesisateesta sadetakilla ja kovasta tuulesta, kunhan on tarpeeksi vaatetta. Yksin ei kuitenkaan tule lähdettyä...
Viikon teemana on olleet kenkäongelmat. Punaiset kengät hiersivät kantapäätä. Mustista meni vesi suoraan läpi. Mutta ei enää! On olemassa vielä niin ammattitaitoisia suutareita (ainakin yksi, ja ihan kulman takana), jotka vaihtavat täysin räjähtäneeseen kengänpohjaan uuden kantapään. Tulin valtavan onnelliseksi, kun saan taas käyttää lempikenkäni kuivin jaloin. Vielä kun löytäisin jalkaan istuvat kumisaappaat, saisivat lätäköt ja loska tulla.
Huomenna on unkarin koe. En ole vielä lukenut tarpeeksi. Eilen yritin selittää mahdollisimman paljon unkariksi Maksimille ja mäyräkoirasiskoksille (eivät tietenkään ymmärtäneet mitään). Siivotakaan en ole ehtinyt ja tänään tulee veli nukkumaan lattialle. Miksi kaikki jää viimetippaan?
Olen kuitenkin onnellinen.
8.10.06
Väsymys
Maanantain ja tiistain aamutuntien peruuntuminen tuli enemmän kuin tarpeeseen. Liian monet vähän nukutut yöt, pettymykset, lähestyvät tentit ja kotona leviävä kaaos vievät sen verta paljon voimia, että pari pitkää aamua tuntuvat lahjalta.
Tiesinhän minä, että uusiin rutiineihin, ympäristöön ja ihmiseen tutustuminen ja tottuminen vie aikaa ja voimia, mutta välillä uupumus kuitenkin kamppaa kuin nurkan takaa, eikä voi muuta kuin käpertyä hetkeksi nyyhkyttämään surkeuttaan.
Tiesinhän minä, että uusiin rutiineihin, ympäristöön ja ihmiseen tutustuminen ja tottuminen vie aikaa ja voimia, mutta välillä uupumus kuitenkin kamppaa kuin nurkan takaa, eikä voi muuta kuin käpertyä hetkeksi nyyhkyttämään surkeuttaan.
2.10.06
Vihdoinkin
Istun omassa kodissa* oman tietokoneen** ääressä ja tarkastan sähköpostejani***. Taustalla soi jotain Maksimin laittamaa musiikkia****, josta en ole vielä saanut tolkkua. Äsken söimme äidin ohjeella tehtyä omassa uunissani****** paistettua norjalaista pannukakkua******. Maksim lähti soitto- yms.-tunneille ja kohta minä Valman kanssa ulos ja sitten kuoroharjoituksiin*******. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä tehdä unkarin läksyt******** ennen huomisaamua ja tiskata. Kämppä on myös melko siivottomassa tilassa*********. Tuntuu upealta**********!
*Yli kuukauden olen nyt asunut täällä täyspäiväisesti. Kohta pitäisi maksaa vuokra kolmannen kerran.
**Sain lopulta koneen veljen vanhana, valmiiksi asennettuna ja tarvittavilla ohjelmilla höystettynä.
***Kuukauden verran olen ollut saamassa nettiä "huomenna tai viimeistään viikonloppuna", mutta nyt se viimeinkin toimii!
****Tom Waits: Real Gone, joka säikäytti ja ahdisti minut pahanpäiväisesti ensimmäisellä kuuntelukerralla.
*****Uskalsin siis viimein laittaa uunini päälle. Se oli hirvittävässä siivossa, pellitön ja viisi vuotta käyttämättömänä ollut, kun muutin.
******Tunnetaan myös nimellä Ahvenanmaalainen pannukakku, mutta meillä se on aina ollut norjalainen. Ohje löytyy äidin minulle lahjoittamalta "Äitin evväät"-CD:ltä. Juhlistimme Maksimin päättynyttä lukiouraa englannin kirjoituksen jälkeen.
*******Saivat minut houkuteltua körtt... eikun siis Herännäisnuorten kuoroon.
********Viikossa on 9 tuntia unkarin kieltä. Nautin, vaikka valtavasti pitäisikin jaksaa lukea.
*********Eli siis mielettömän siisti verrattuna vielä viimeviikolla vallinneeseen pahvilaatikkokaaokseen.
**********Kohta taas väsyttää ja ahdistaa vuorostaan. Mutta se on minun Omaa Elämää.
*Yli kuukauden olen nyt asunut täällä täyspäiväisesti. Kohta pitäisi maksaa vuokra kolmannen kerran.
**Sain lopulta koneen veljen vanhana, valmiiksi asennettuna ja tarvittavilla ohjelmilla höystettynä.
***Kuukauden verran olen ollut saamassa nettiä "huomenna tai viimeistään viikonloppuna", mutta nyt se viimeinkin toimii!
****Tom Waits: Real Gone, joka säikäytti ja ahdisti minut pahanpäiväisesti ensimmäisellä kuuntelukerralla.
*****Uskalsin siis viimein laittaa uunini päälle. Se oli hirvittävässä siivossa, pellitön ja viisi vuotta käyttämättömänä ollut, kun muutin.
******Tunnetaan myös nimellä Ahvenanmaalainen pannukakku, mutta meillä se on aina ollut norjalainen. Ohje löytyy äidin minulle lahjoittamalta "Äitin evväät"-CD:ltä. Juhlistimme Maksimin päättynyttä lukiouraa englannin kirjoituksen jälkeen.
*******Saivat minut houkuteltua körtt... eikun siis Herännäisnuorten kuoroon.
********Viikossa on 9 tuntia unkarin kieltä. Nautin, vaikka valtavasti pitäisikin jaksaa lukea.
*********Eli siis mielettömän siisti verrattuna vielä viimeviikolla vallinneeseen pahvilaatikkokaaokseen.
**********Kohta taas väsyttää ja ahdistaa vuorostaan. Mutta se on minun Omaa Elämää.
20.7.06
Kirjekuori
"Onneksi unohdin kännykän yöksi alakertaan, etten herännyt, kun yrittivät soittaa noin aikaisin", ajattelin kun aamulla puhelimessa odotti kolme vastaamatonta puhelua.
En olisi tosin ollut tippaakaan ärtyinen, jos olisin jotunutkin keskeyttämään uneni. Puhelun sisältö oli nimittäin kirjekuori, josta löytyi tieto, että minut on hyväksytty Helsingin yliopistoon! Aloitan siis syyskuussa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelun, kuten olin toivonutkin.
Nyt kun asunto, opiskelupaikka ja kaikki muukin on kunnossa ja hyvin (paitsi ettei Malesian matkaajasta ole kuulnut mitään neljään pävään), ei ole ihmekään, että unohdin täysin psykiatrille varatun soittoajan.
En olisi tosin ollut tippaakaan ärtyinen, jos olisin jotunutkin keskeyttämään uneni. Puhelun sisältö oli nimittäin kirjekuori, josta löytyi tieto, että minut on hyväksytty Helsingin yliopistoon! Aloitan siis syyskuussa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelun, kuten olin toivonutkin.
Nyt kun asunto, opiskelupaikka ja kaikki muukin on kunnossa ja hyvin (paitsi ettei Malesian matkaajasta ole kuulnut mitään neljään pävään), ei ole ihmekään, että unohdin täysin psykiatrille varatun soittoajan.
17.7.06
16.7.87 eikun siis 2006
Minulla oli eilen synttärit! Ihan oikeat sellaiset! Oli kakkua ja lahjoja ja onnittelupuheluita ja ennenkaikkea ystäviä!
Jo vuosia syntymäpäiväni ovat olleet minulle pelon aihe. Suuret suunitelmat ovat kaatuneet kerta toisensa jälkeen.
Lapsuudessa heinäkuun keskivaihe oli ihanaa. Ennen varsinaista päivää talo oli täynnä serkkuja ja setiä ja muita mukavia ihmisiä rastiviikkojen tiimoilta. Sain pukea päälleni prinsessamekon ja puhaltaa kynttilöitä kaiken keskipisteenä. Tuon joukkion kanssa juoksin viimeistä kertaa kirkonrottaa 8-vuotispäivänäni, tosin rakkaan serkkumme hautajaisissa.
Toisen suvun kesken juhlaa vietettiin taas juhlapäivän jälkeen mummin mökillä juosten. Jasmiinini jaksoi vielä tänäkin vuonna puhjeta kukkaan juuri oikeana päivänä, mutta mummin ja veikon onnittelulaulu on kaikunut puhelimen välityksellä jo likemmäs kymmenen vuotta.
Yksitoistavuotiaana sain vielä haalittua silloset parhaat kaverini mökkisynttäreille aarteenetsintöineen ja luontopolkuineen. Seuraavina vuosina juhlat olivat lähinnä yksinäisyyden varjostamat.
Viime vuoden "Suuret yllätysjuhlat, joihin tulee kaikki Rheespun ystävät". Olivat ikimuistoisen absurdit ja ihanat (ainakin näin jälkikäteen ajateltuna), vaikka suurin osa vieraista olikin eksynyt väärään saareen (Ilosaari), moukarikisoihin tai ei muuten vaan voinut/uskaltanut/viitsinyt tulla. Kaiken lisäksi elin pari minuuttia pelossa, että paras ystäväni kuoli tiputtuaan katolta (todellisuudessa katolta tippui savupiipun kappale, eikä Aura voinut vastata huutoihin vieressään kuhisevan mehiläispesän takia).
En siis odottanut suuria lähettäessäni lauantai-iltana tekstiviestikutsua moneen suuntaan. Yllättäen alkoi kuitenkin sadella innokkaita viestejä ja pitkä ihana puhelinsoitto kaukaisimmalta ystävältä. Jopa Hartolasta kurvasi eilen auto pihaan (mitä en olisi ikinä uskonut) ja toinen iloinen seurue saapui illalla. Olen edelleenkin häkellyksissäni lähes vieraidenkin ihmisten ihanuudesta.
Ja mansikkakakku? Totta kai sellainen oli, kuten aina. Olisi voinut olla suurempikin.
KIITOS teille, rakkaat vanhat ja uudet ystävät, KIITOS!
Jo vuosia syntymäpäiväni ovat olleet minulle pelon aihe. Suuret suunitelmat ovat kaatuneet kerta toisensa jälkeen.
Lapsuudessa heinäkuun keskivaihe oli ihanaa. Ennen varsinaista päivää talo oli täynnä serkkuja ja setiä ja muita mukavia ihmisiä rastiviikkojen tiimoilta. Sain pukea päälleni prinsessamekon ja puhaltaa kynttilöitä kaiken keskipisteenä. Tuon joukkion kanssa juoksin viimeistä kertaa kirkonrottaa 8-vuotispäivänäni, tosin rakkaan serkkumme hautajaisissa.
Toisen suvun kesken juhlaa vietettiin taas juhlapäivän jälkeen mummin mökillä juosten. Jasmiinini jaksoi vielä tänäkin vuonna puhjeta kukkaan juuri oikeana päivänä, mutta mummin ja veikon onnittelulaulu on kaikunut puhelimen välityksellä jo likemmäs kymmenen vuotta.
Yksitoistavuotiaana sain vielä haalittua silloset parhaat kaverini mökkisynttäreille aarteenetsintöineen ja luontopolkuineen. Seuraavina vuosina juhlat olivat lähinnä yksinäisyyden varjostamat.
Viime vuoden "Suuret yllätysjuhlat, joihin tulee kaikki Rheespun ystävät". Olivat ikimuistoisen absurdit ja ihanat (ainakin näin jälkikäteen ajateltuna), vaikka suurin osa vieraista olikin eksynyt väärään saareen (Ilosaari), moukarikisoihin tai ei muuten vaan voinut/uskaltanut/viitsinyt tulla. Kaiken lisäksi elin pari minuuttia pelossa, että paras ystäväni kuoli tiputtuaan katolta (todellisuudessa katolta tippui savupiipun kappale, eikä Aura voinut vastata huutoihin vieressään kuhisevan mehiläispesän takia).
En siis odottanut suuria lähettäessäni lauantai-iltana tekstiviestikutsua moneen suuntaan. Yllättäen alkoi kuitenkin sadella innokkaita viestejä ja pitkä ihana puhelinsoitto kaukaisimmalta ystävältä. Jopa Hartolasta kurvasi eilen auto pihaan (mitä en olisi ikinä uskonut) ja toinen iloinen seurue saapui illalla. Olen edelleenkin häkellyksissäni lähes vieraidenkin ihmisten ihanuudesta.
Ja mansikkakakku? Totta kai sellainen oli, kuten aina. Olisi voinut olla suurempikin.
KIITOS teille, rakkaat vanhat ja uudet ystävät, KIITOS!
15.7.06
Keltainen talo
Mistä lähtee bussi 66A Lauttasaareen? Oikea pysäkki. Tien yli. Iloisen keltainen rapattu kerrostalo. Uuden näköiset parvekkeet. Ovikoodi. Kapeat portaat ja pienenpieni hissi. B 31. Ahdas eteinen. Surkean pieni keittokomero. Ankea vessa. Mutta tilava, valoisa olohuone! Makuuhuoneessa paljon kaappitilaa! Isojen ikkunoiden edessä rauhoittavat puun oksat!
Saanko jo sanoa, että minulla on koti?
Seinän sisässä asuu lintu. Kuukauden päästä olemme Valman kanssa sen naapureita!
Saanko jo sanoa, että minulla on koti?
Seinän sisässä asuu lintu. Kuukauden päästä olemme Valman kanssa sen naapureita!
14.7.06
Rauha kaaoksen seassa
Tänä aamuna viimein löytyi se rauha, jota olen koko viikon odottanut. Herätyskello ei soi. Koirat kävelivät lopulta kiltisti lenkkinsä. Aamupalalla eilen leivottua piirakkaa ja Nyt-liite. Sitten Hesarin pariin sohvalle nyhjäämään koirien käydessä välillä kuonoilemassa. Tietokoneenkin sain auki suuremmitta ongelmitta ja reitti Lauttasaareen löytyi helposti. Pöydälle on unohtunut pussillinen salmiakkimeritähtiä, jotka eivät ole hullumpia varovasti syötyinä. Mieltä ilahduttaa vielä myös eilinen visiitti Elsan synttäreille. Valtava trampoliini, maidotonta kakkua, suloinen pieni kissanen ja ennenkaikkea ihania ihmisiä!
Tämän ihanuuden keskellä yrittää piilottaa sen tiedon, että rakas on jatkuvasti yhä kauempana. Ilta venyi pitkälle aamuyöhön pakatessa ja viimehetken toimissa. Väsynyt ja jännittynyt poika painautui kyynelehtien kainalooni nukkumaan lyhyen yöunensa ennen kolmen viikon eroa. Vain hatarana mielessäni on kuva anivarhain vaihdetuista unenpöpperöisistä suudelmista. Herätessäni oli Maksim jo kaukana, ja silmiin pistivät ensimmäisenä hyllyn reunalla roikkuvat uimahousut, aina jotain unohtuu.
Edessä on viikon yksinolo, tosi kahden koiran (Maksimin perheen Vappu-mäyris ja Valma) sekä Pena-kissan seurassa, suuressa talossa Vantaalla. Tänään pitäisi löytää Lauttasaareen katsomaan olisiko Otavantien asunto nopea ratkaisu asunnonetsintäpaniikkiin.
Huomenna aion laittaa tuulemaan ja häätää pölykoirat imuriin, parhaat päivänsä nähneet banaanit ja tomaatit kavereineen kompostiin, opetella käyttämään tiskikonetta (pesukone hajosi jo, joten pyykkäämiseltä säästyn pakosta), roudata rummut takaisin kellariin ja yrittää muutenkin saada huushollin inhimilliseen järjestykseen Maksim&Rheespu-tyylisen ruoanlaiton, pakkaamisen ja bänditreenien jäljiltä.
Sunnuntaina voin sitten tehdä mitä haluan. Syntymäpäivänä siihen on oikeus. Tosin en tiedä mitä haluaisin tehdä. Vähän pelottaa, että tulee yksinäiset juhlat "kyyneleistä kakkua koirille"-teemalla, mutta sen en anna nyt häiritä. Vihdoinkin on edessä viikko, jonka ohjelmasta, iloista ja kurjuuksista, olen vastuussa yksin minä.
Tämän ihanuuden keskellä yrittää piilottaa sen tiedon, että rakas on jatkuvasti yhä kauempana. Ilta venyi pitkälle aamuyöhön pakatessa ja viimehetken toimissa. Väsynyt ja jännittynyt poika painautui kyynelehtien kainalooni nukkumaan lyhyen yöunensa ennen kolmen viikon eroa. Vain hatarana mielessäni on kuva anivarhain vaihdetuista unenpöpperöisistä suudelmista. Herätessäni oli Maksim jo kaukana, ja silmiin pistivät ensimmäisenä hyllyn reunalla roikkuvat uimahousut, aina jotain unohtuu.
Edessä on viikon yksinolo, tosi kahden koiran (Maksimin perheen Vappu-mäyris ja Valma) sekä Pena-kissan seurassa, suuressa talossa Vantaalla. Tänään pitäisi löytää Lauttasaareen katsomaan olisiko Otavantien asunto nopea ratkaisu asunnonetsintäpaniikkiin.
Huomenna aion laittaa tuulemaan ja häätää pölykoirat imuriin, parhaat päivänsä nähneet banaanit ja tomaatit kavereineen kompostiin, opetella käyttämään tiskikonetta (pesukone hajosi jo, joten pyykkäämiseltä säästyn pakosta), roudata rummut takaisin kellariin ja yrittää muutenkin saada huushollin inhimilliseen järjestykseen Maksim&Rheespu-tyylisen ruoanlaiton, pakkaamisen ja bänditreenien jäljiltä.
Sunnuntaina voin sitten tehdä mitä haluan. Syntymäpäivänä siihen on oikeus. Tosin en tiedä mitä haluaisin tehdä. Vähän pelottaa, että tulee yksinäiset juhlat "kyyneleistä kakkua koirille"-teemalla, mutta sen en anna nyt häiritä. Vihdoinkin on edessä viikko, jonka ohjelmasta, iloista ja kurjuuksista, olen vastuussa yksin minä.
19.6.06
Kesäääää
Viimein saapui se odotettu kesä, loma! Ja vielä auringon ja paljaiden varpaiden ja uusien sandaalien ja linnanmäen ja kaiken niin ihanan saattelemana. Mutta ennen kaikkea: Nyt on lukeminen ja jännitys loppu!
Tarkennettuna siis pakollinen lukeminen. Nyt saa lukea mitä haluaa. "Lukemattomien hyllyyn" on kertynyt roppakaupalla klassikoita ja runoja. Kafkan ja Saarikosken kootut (sen siitä saa, kun seikkailee poikaystävän kanssa Akateemisessa), isältä napsittuja "pakko lukea ainakin kerran elämässä jo yleissivistyksenkin vuoksi"-kirjoja, ylppärilahja-runoja. Kaikki ihania ja oikeasti haluaisin ne lukea.
Mutta...
Ne menisivät hukkaan tässä toipumisen tilassa, kun ei jaksa oikein ajatella ja pohtia. Taidan siis suunnata kirjastoon. Aneten "Lehtiskän ikivihreät"-malli houkuttelee. Tai sitten penkoudun oman hyllyn heitteillä olleisiin rakkauksiin. Sound of Music, Pikku Prinsessa, Salainen Puutarha,...
Kirjoitukset meni ja tulokset tulivat ilahduttamaan Budapestin lentokentälle (oli ihana pitkä viikonloppu Unkarissa takana). Lemmel on aika kiva sana, vaikken sen tarkoituksesta vielä olekaan varma.
Juhlatkin meni ja oli kivaa ja ihanaa. En mennyt tönköksi jännityksestä puhujanpöntössä, en kompastunut todistuksen haussa ja keittiö oli vielä viimeisen kerran muistanut minua maidottomalla kakulla. Kaksi päivää vieraita lappoi sisään, mutta silti ehdin jutella monen kanssa ja välillä istua Maksimin syliin lepäämään. Lahjatkin olivat mieleisiä ja suurimmaksi osaksi hyödyllisiä, mitä olin toivonut.
Pääsykokeet jännittivät välillä itkuun ja raivoon asti, mutta suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen kokeen jälkeen tuntui siltä, että taisin onnistua tarpeeksi, joten muilla ei ole niin väliä.
Ja sitten olikin jo odotettu lintsipäivä Maksimin ja hänen vähemmän pelottavien ystäviensä kanssa.
Tarkennettuna siis pakollinen lukeminen. Nyt saa lukea mitä haluaa. "Lukemattomien hyllyyn" on kertynyt roppakaupalla klassikoita ja runoja. Kafkan ja Saarikosken kootut (sen siitä saa, kun seikkailee poikaystävän kanssa Akateemisessa), isältä napsittuja "pakko lukea ainakin kerran elämässä jo yleissivistyksenkin vuoksi"-kirjoja, ylppärilahja-runoja. Kaikki ihania ja oikeasti haluaisin ne lukea.
Mutta...
Ne menisivät hukkaan tässä toipumisen tilassa, kun ei jaksa oikein ajatella ja pohtia. Taidan siis suunnata kirjastoon. Aneten "Lehtiskän ikivihreät"-malli houkuttelee. Tai sitten penkoudun oman hyllyn heitteillä olleisiin rakkauksiin. Sound of Music, Pikku Prinsessa, Salainen Puutarha,...
Tiivistettynä vielä Rheespun kevät:
Kirjoitukset meni ja tulokset tulivat ilahduttamaan Budapestin lentokentälle (oli ihana pitkä viikonloppu Unkarissa takana). Lemmel on aika kiva sana, vaikken sen tarkoituksesta vielä olekaan varma.
Juhlatkin meni ja oli kivaa ja ihanaa. En mennyt tönköksi jännityksestä puhujanpöntössä, en kompastunut todistuksen haussa ja keittiö oli vielä viimeisen kerran muistanut minua maidottomalla kakulla. Kaksi päivää vieraita lappoi sisään, mutta silti ehdin jutella monen kanssa ja välillä istua Maksimin syliin lepäämään. Lahjatkin olivat mieleisiä ja suurimmaksi osaksi hyödyllisiä, mitä olin toivonut.
Pääsykokeet jännittivät välillä itkuun ja raivoon asti, mutta suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen kokeen jälkeen tuntui siltä, että taisin onnistua tarpeeksi, joten muilla ei ole niin väliä.
Ja sitten olikin jo odotettu lintsipäivä Maksimin ja hänen vähemmän pelottavien ystäviensä kanssa.
13.3.06
Pah
Kevään kirjoittamisurakka alkoi. Onneksi ulkona on niin hyvä ilma, ettei ihan kamalasti harmita se, että kirjoitin huonon aineen.
Ei ollut mitää aihetta, mikä olisi innostanut ja mihin olisin uskaltanut kunnolla tarttua. Kirjoitin sitten turvallisesti eläinten ja ihmisten viestinnästä, tosin luultavasti aiheen vierestä ja lopuksi lukiessani viimeistä versiota tuntui, että siitä tuli töhmö ja yksi kappalejako oli ihan väärässä paikassa ja yhden kappaleen olisi voinut kokonaan jättää pois. Kummastukseni sain kuitenkin ilman suuria tuskia yli viisi sivua tekstiä aikaan. En sitten tiedä, onko se huono vai hyvä asia.
Mutta on kevät.
Ei ollut mitää aihetta, mikä olisi innostanut ja mihin olisin uskaltanut kunnolla tarttua. Kirjoitin sitten turvallisesti eläinten ja ihmisten viestinnästä, tosin luultavasti aiheen vierestä ja lopuksi lukiessani viimeistä versiota tuntui, että siitä tuli töhmö ja yksi kappalejako oli ihan väärässä paikassa ja yhden kappaleen olisi voinut kokonaan jättää pois. Kummastukseni sain kuitenkin ilman suuria tuskia yli viisi sivua tekstiä aikaan. En sitten tiedä, onko se huono vai hyvä asia.
Mutta on kevät.
2.3.06
Mahalasku
Tänään en tehnyt jaksanut edes sen vertaa, että olisin tehnyt jonkinlaisen suunnitelman lukemisesta päivää varten. Yksinäisyyden ja uhman lukeminen saa luvan olla äikkään valmistautumista ja Bo Sunströmin Skånen, joka on muuten ihana levy, poltto ja kuunteleminen ruotsin preppausta.
Kävin pizzalla. Oli ihanaa välillä irrottautua kotiluolasta ja kuunnella kaverin juttelua.
Tulee paniikki, kun huomaan pian kuinka vähän aikaa ja kuinka paljon tekemistä on suullisiin tentteihin. Mutta tulkoon. Välillä saa olla väsynyt!
Kävin pizzalla. Oli ihanaa välillä irrottautua kotiluolasta ja kuunnella kaverin juttelua.
Tulee paniikki, kun huomaan pian kuinka vähän aikaa ja kuinka paljon tekemistä on suullisiin tentteihin. Mutta tulkoon. Välillä saa olla väsynyt!
1.3.06
Lukemista, pänttäämistä, raastamista, luistamista,...
Kunniallinen lukusuunnitelmani meni penkin alle ennen kuin ehti alkaakaan. Lukuloman ensimmäistä maanantaita edeltävänä sunnuntaina sain taudin. Kuume nousi sunnuntaita edeltävänä yönä 38 asteeseen nuhan, päänsäryn ja raastavan kurkkukivun saattelemana. Kaiken lisäksi olin vielä Vantaalla poikaystävän luona, jonka* täytyi aamulla lähteä leirille. Maksimin äiti sitten siirsi oman mökille lähtönsä ja jäi minusta huolehtimaan. Ihana ihminen! En tiedä miten voin ikinä kiittää tarpeeksi tuosta laupeudesta.
Viikko meni sitten sairastaessa. Kauan odotettu Kainuun matkakin jäi kokematta.
Tämän viikon alusta olen viimein päässyt lukemiseen kiinni. Ruotsin prepositiot alkavat tuntua tutuilta. Englanninopettajan suullista tenttiä varten antamasta yo-lärpäkkeestä on luetut tehtyinä ja aineen aihe valittuna. Tänään syvennyn saksan pronomineihin.
Lisäksi yritän jokap äivälle ahtaa sekaan kirjoittamista saadakseni aineita varten edes hiukkasen sujuvuutta sanoihin. Olisi vain pitänyt kirjoittaa äikkä vuosi sitten! Silloisesta kirjoituskunnon huipusta olen luisunut alas nopeammin kuin eilisessä laskiaismäessä. Eikä kukaan edes ole ollut jarruttaen hyökkäilemässä päälle.
Matikan prelistä tuli lähes liian hyvä tulos (E). Se vei kaiken innon oma-alotteisesta laskemisesta, sillä kirjoitustavoitteenani on ollut M. Josko kuitenkin jokusen laskun saisi joka päivä suhattua.
*Saanko tosiaan tehdä noin, ilman että se on valtava kielioppivirhe? (mieleen pinttynyt "joka viittaa AINA pilkkua edeltävään sanaan")
Viikko meni sitten sairastaessa. Kauan odotettu Kainuun matkakin jäi kokematta.
Tämän viikon alusta olen viimein päässyt lukemiseen kiinni. Ruotsin prepositiot alkavat tuntua tutuilta. Englanninopettajan suullista tenttiä varten antamasta yo-lärpäkkeestä on luetut tehtyinä ja aineen aihe valittuna. Tänään syvennyn saksan pronomineihin.
Lisäksi yritän jokap äivälle ahtaa sekaan kirjoittamista saadakseni aineita varten edes hiukkasen sujuvuutta sanoihin. Olisi vain pitänyt kirjoittaa äikkä vuosi sitten! Silloisesta kirjoituskunnon huipusta olen luisunut alas nopeammin kuin eilisessä laskiaismäessä. Eikä kukaan edes ole ollut jarruttaen hyökkäilemässä päälle.
Matikan prelistä tuli lähes liian hyvä tulos (E). Se vei kaiken innon oma-alotteisesta laskemisesta, sillä kirjoitustavoitteenani on ollut M. Josko kuitenkin jokusen laskun saisi joka päivä suhattua.
*Saanko tosiaan tehdä noin, ilman että se on valtava kielioppivirhe? (mieleen pinttynyt "joka viittaa AINA pilkkua edeltävään sanaan")
14.2.06
Ystävänpäivää
Penkkaripuku valmistui eilen. Huomenna viimeinen kuultu, saksa, toivottavasti se onnistuu. Maanantain enkku meni kai suht hyvin, tämän päivän ruotsi huonosti. Alkaa olla loppusuora ennen lukulomaa.
11.2.06
Minä uskalsin, minä osaan
Edelleen tärisen vähän. Jostain kumman syystä vieraille ihmisille soittaminen saa aina valtavan pelon aikaan. Mutta puhelun jälkeen on olo, kuin olisi voittanut Finlandia-hiihdon. Kaikki paikat kuin maitohapoilla, mutta mieli voitetun pelon riemua täynnä. Ennen kaikkea sitä riemua että olen sopinut haastatteluajan Linnanmäen hakuun! Olisi upeaa päästä Lintsille kesäksi.
Tosin hakijoita on mielettömästi, joten mahdollisuudet ovat pienet. Mutta* jos kerran aina oletan pessimistisesti, että kaikki negatiiviset prosenttiosuudet osuvat minulle, eikö silloin pidä ajatella, että toisinpäin myös positiivisia yllätyksiä on mahdollisuus käydä toteen. Eikä ne ainakaan toteudu, jos en tee mitään. Siispä haen Lintsille ja Taideteolliseen ja haaveilen Akateemiseen, Ateneumiin ja Kiasmaan pääsystä. Ehkäpä samasta syystä isäni lottoaa jokaikinen viikko ja elättelee lauantaipäivät haaveita, mitä sitten tehdään, jos voitto osuu kohdalle. Tosin niiden vuosien aikana kertyneiden haaveiden toteuttamiseen tarvittaisiin varmaan jo muutamia kymmeniä voittoja...
Toinen onnellinen tunne viime päivinä on ollut "siipiliivin" edistyminen. Penkkaripäivänä aion nimittäin nostaa Auran tekemät siivet selkääni. Niitä varten olen ompelemassa liiviä/korsettia toteutumatonta vanhaintanssipukua varten ostetulla kaavalla. Vaikuttaa siltä, että se onnistuu!
*Juu se on virkkeen alussa, mitä sitten!
Tosin hakijoita on mielettömästi, joten mahdollisuudet ovat pienet. Mutta* jos kerran aina oletan pessimistisesti, että kaikki negatiiviset prosenttiosuudet osuvat minulle, eikö silloin pidä ajatella, että toisinpäin myös positiivisia yllätyksiä on mahdollisuus käydä toteen. Eikä ne ainakaan toteudu, jos en tee mitään. Siispä haen Lintsille ja Taideteolliseen ja haaveilen Akateemiseen, Ateneumiin ja Kiasmaan pääsystä. Ehkäpä samasta syystä isäni lottoaa jokaikinen viikko ja elättelee lauantaipäivät haaveita, mitä sitten tehdään, jos voitto osuu kohdalle. Tosin niiden vuosien aikana kertyneiden haaveiden toteuttamiseen tarvittaisiin varmaan jo muutamia kymmeniä voittoja...
Toinen onnellinen tunne viime päivinä on ollut "siipiliivin" edistyminen. Penkkaripäivänä aion nimittäin nostaa Auran tekemät siivet selkääni. Niitä varten olen ompelemassa liiviä/korsettia toteutumatonta vanhaintanssipukua varten ostetulla kaavalla. Vaikuttaa siltä, että se onnistuu!
*Juu se on virkkeen alussa, mitä sitten!
4.2.06
Jos metsään haluat mennä nyt...
Viime viikot olen pohtinut lähinnä yliopistoaloja. Minä, joka vielä syksyllä piilotin käteni huolellisesti pöydän alle, kun reaaliopettaja kyseli mahdollisesti yliopistoon aikovia. Kertoo muuten melko paljon Hartolasta, että siihen kysymykseen nosti kuulemma kättä yksi tai ehkä kaksi, joita minä en päätä väkkäränä kääntämälläkään kyllä huomannut.
Tällä viikolla tuo kysymys toistettiin. Minä nostin kättäni (ketään toista en huomannut) Nyt alkaa nimittäin vaikuttaa siltä, että yliopistoon sitä ollaan kuitenkin menossa kaikista vuoden vanhoista välivuosi- ja ammattikorkeajulistuksista huolimatta. Äidin opiskelusta olen nimittäin saanut sellaisen tunteen, että ammattikorkea on liian rajoitettu ja huonosti organisoitu, etten sinne kyllä halua vahingossakaan joutua. Muotoilu amk tasolla vielä voi vähän ajatella, mutta Lahti, Kuopio ja Kouvola ovat kyllä liian kaukana Helsingistä.
Muutamia kuukausia piilossa ollut haave Taideteolliseen menosta nousi kuitenkin taas eilen. Muistin viimein hankkia keskiviikkona ilmestyneet ennakkotehtävät. Aika kummaa muuten, että TAIKin tehtävät ovat maksulliset, niin ei ole kai missään muualla (siis jos ei oteta huomioon pääsykoekirjoja). Uusi muotoiluaalto läikähti päässäni, kunhan ensijärkytyksestä toivuin.
Eilisilta, tämä aamu menivät sitten miettiessä aivan uusia asioita ja varmasti vielä monia hetkiä, tunteja ja päiviä vietän samojen kysymysten parissa. "Onko siipi esine?", "Mitä eroa on pakkauksella ja säilytysrasialla?". Ja ennen kaikkea: "Onko minulla mahdollisuutta päästä edes pääsykoevaiheeseen?", "Haluanko minä muotoilijaksi?", "Täytyykö minun osata piirtää?", "Kuinka paljon voin uhrata lukulomasta ennakkotehtäville?".
Päätin kuitenkin, että teen sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusunnittelun koulutusohjelman ennakkotehtävät (jotka siis ovat yhdistettynä). Teollisenmuotoilun tehtävät eivät ainakaan vielä innosta. En halua antaa mahdollisuutta katumukseen ja harmitukseen joka varmasti tulisi, jos en edes yrittäisi. "Yritän ja teen parhaani", kuten suurin kirjaimin kirjoitin joskus peruskoulun liikuntatuntien suunnitelmaan (tosin mielenkiintoisten ennakkotehtävien pohtiminen on täysin toista kuin vastenmieliset liikuntatunnit).
Asiasta männynoksalle mennäkseni täytyy mainita, että eilen oli viimeinen oikea koulupäivä. Yli 11 ja puoli vuotta takana! Edessä lähes koskematon metsä, johon polkunsa raivata.
Tällä viikolla tuo kysymys toistettiin. Minä nostin kättäni (ketään toista en huomannut) Nyt alkaa nimittäin vaikuttaa siltä, että yliopistoon sitä ollaan kuitenkin menossa kaikista vuoden vanhoista välivuosi- ja ammattikorkeajulistuksista huolimatta. Äidin opiskelusta olen nimittäin saanut sellaisen tunteen, että ammattikorkea on liian rajoitettu ja huonosti organisoitu, etten sinne kyllä halua vahingossakaan joutua. Muotoilu amk tasolla vielä voi vähän ajatella, mutta Lahti, Kuopio ja Kouvola ovat kyllä liian kaukana Helsingistä.
Muutamia kuukausia piilossa ollut haave Taideteolliseen menosta nousi kuitenkin taas eilen. Muistin viimein hankkia keskiviikkona ilmestyneet ennakkotehtävät. Aika kummaa muuten, että TAIKin tehtävät ovat maksulliset, niin ei ole kai missään muualla (siis jos ei oteta huomioon pääsykoekirjoja). Uusi muotoiluaalto läikähti päässäni, kunhan ensijärkytyksestä toivuin.
Eilisilta, tämä aamu menivät sitten miettiessä aivan uusia asioita ja varmasti vielä monia hetkiä, tunteja ja päiviä vietän samojen kysymysten parissa. "Onko siipi esine?", "Mitä eroa on pakkauksella ja säilytysrasialla?". Ja ennen kaikkea: "Onko minulla mahdollisuutta päästä edes pääsykoevaiheeseen?", "Haluanko minä muotoilijaksi?", "Täytyykö minun osata piirtää?", "Kuinka paljon voin uhrata lukulomasta ennakkotehtäville?".
Päätin kuitenkin, että teen sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusunnittelun koulutusohjelman ennakkotehtävät (jotka siis ovat yhdistettynä). Teollisenmuotoilun tehtävät eivät ainakaan vielä innosta. En halua antaa mahdollisuutta katumukseen ja harmitukseen joka varmasti tulisi, jos en edes yrittäisi. "Yritän ja teen parhaani", kuten suurin kirjaimin kirjoitin joskus peruskoulun liikuntatuntien suunnitelmaan (tosin mielenkiintoisten ennakkotehtävien pohtiminen on täysin toista kuin vastenmieliset liikuntatunnit).
Asiasta männynoksalle mennäkseni täytyy mainita, että eilen oli viimeinen oikea koulupäivä. Yli 11 ja puoli vuotta takana! Edessä lähes koskematon metsä, johon polkunsa raivata.
21.1.06
Tulevaisuus, siellä
Viime viikot olen tuskaisesti takaraivon perällä pohtinut tulevaisuutta. Yritän ilmeisesti hypätä hyökyaallon lailla päälle ryöppyävää ylioppilaskirjoituspelkoa pakoon seuraavaan pelkoon, eli mitä ihmettä aion sen todistukseni kanssa sitten tehdä.
Ainoa varma asiahan siis on, että pääkaupunkiseudulle on muutto edessä. Siinäkin suhteessa puran vanhat, isän huonoihin kokemuksiin perustuneet, vannomiseni etten "ikinä koskaan ole niin tyhmä että vapaaehtoisesti muuttaisin Helsinkiin". Aurinkoinen koulun kevätretki (lukion) ykkösluokalla muutti hitusen ajattelun suuntaa (vaikkakin kaveri jotenkin luuli, että harkitsin moottoripyörän hankkimista!). Aura ja Maksim sitten lopullisesti kietoivat minut Helsingin pauloihin.
Haaveilen kulttuurista, erilaisista ihmisistä, keskusteluista, hulluista tempauksista ja ennen kaikkea siitä, ettei koko ajan olisi ikävä tai ainakin pelko siitä, että kohta pitää taas erota ja sitten on taas ikävä. En voi kuvitellakaan että vielä vuodenkin olisin erossa rakkaimmasta viikkokausia. Se tuntuu tukehduttavalta ajatuksenakin. Ja vaikka jotain täysin odottamatonta, mikä johtaisi polkujemme eroamiseen, tulisi eteen, en jäisi tyhjän päälle, sillä Helsingissä on muitakin rakkaita ystäviä.
Pitkään oli tarkoitus muuttaa pois tästä ahdistavasta Käpykylästä* pois heti kunhan viimeinen piste saksan ylioppilaskokeeseen on tuherrettu, mutta taitaa muutto kuitenkin siirtyä kesälle. Edessä on Lapin ja Unkarin matka, juhlien suunnittelua ja lepokin on varmaan tarpeen. Asunnon ja työn hankinta ovat sellaisa urakoita, että niihin ei ehkä kannata voimiaan kuluttaa kirjoituksiin luvun lomassa. Ellei nyt sitten Oranssilta satu sopiva ihana yksiö vapautumaan juuri minulle ja Akateemisesta tule soittoa työhaastatteluun.
Opiskelusuuntautumismiettimistä toisella kertaa. Tänään pitäisi nimittäin tehdä taas muutakin kuin istua koneella.
*Anteeksi harhaan johtava nimitys Käpykylä. Eihän tämän paikan nimi oikeasti ole Käpykylä, sillä sehän on vasta sadan metrin päässä tuossa harjun alla. Ihan puhelinluettelon kartan mukaan!
Ainoa varma asiahan siis on, että pääkaupunkiseudulle on muutto edessä. Siinäkin suhteessa puran vanhat, isän huonoihin kokemuksiin perustuneet, vannomiseni etten "ikinä koskaan ole niin tyhmä että vapaaehtoisesti muuttaisin Helsinkiin". Aurinkoinen koulun kevätretki (lukion) ykkösluokalla muutti hitusen ajattelun suuntaa (vaikkakin kaveri jotenkin luuli, että harkitsin moottoripyörän hankkimista!). Aura ja Maksim sitten lopullisesti kietoivat minut Helsingin pauloihin.
Haaveilen kulttuurista, erilaisista ihmisistä, keskusteluista, hulluista tempauksista ja ennen kaikkea siitä, ettei koko ajan olisi ikävä tai ainakin pelko siitä, että kohta pitää taas erota ja sitten on taas ikävä. En voi kuvitellakaan että vielä vuodenkin olisin erossa rakkaimmasta viikkokausia. Se tuntuu tukehduttavalta ajatuksenakin. Ja vaikka jotain täysin odottamatonta, mikä johtaisi polkujemme eroamiseen, tulisi eteen, en jäisi tyhjän päälle, sillä Helsingissä on muitakin rakkaita ystäviä.
Pitkään oli tarkoitus muuttaa pois tästä ahdistavasta Käpykylästä* pois heti kunhan viimeinen piste saksan ylioppilaskokeeseen on tuherrettu, mutta taitaa muutto kuitenkin siirtyä kesälle. Edessä on Lapin ja Unkarin matka, juhlien suunnittelua ja lepokin on varmaan tarpeen. Asunnon ja työn hankinta ovat sellaisa urakoita, että niihin ei ehkä kannata voimiaan kuluttaa kirjoituksiin luvun lomassa. Ellei nyt sitten Oranssilta satu sopiva ihana yksiö vapautumaan juuri minulle ja Akateemisesta tule soittoa työhaastatteluun.
Opiskelusuuntautumismiettimistä toisella kertaa. Tänään pitäisi nimittäin tehdä taas muutakin kuin istua koneella.
*Anteeksi harhaan johtava nimitys Käpykylä. Eihän tämän paikan nimi oikeasti ole Käpykylä, sillä sehän on vasta sadan metrin päässä tuossa harjun alla. Ihan puhelinluettelon kartan mukaan!
4.1.06
Siivet, 2005
Näin vuoden aluksi on kai hyvä käydä mennyttä jotenkin läpi
1.Mitä sellaista teit vuonna 2005, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Rakastuin, jos sitä nyt voi tekemiseksi sanoa.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tiedä mihin viime vuonna tekemäni lista on hävinnyt, joten en tiedä sen täyttymisestäkään, mutta luulen niin käyneen. Tälle vuodelle en mitään suuria aio lupailla.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ystävän undulaatteja tuskin lasketaan. Synnyttävätkö undulaatit edes? Joten ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.
5. Missä maissa kävit?
Hollannissa veljeä katsomassa. Upea, upea reissu!
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2006, jota puuttui vuodesta 2005?
Enemmän aikaa rauhoittua, ajatella, lukea ja kirjoittaa. (täysin samaa kuin vuosi sitten siis)
7. Mitkä vuoden 2005 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
1.1.2005 katsoin ensimmäisen kerran Maksimia silmiin. Vapun ja syntymäpäivän ajat olivat myös upean absurdeja.
Muita tarkkoja päivämääriä en muista, hetkiä kylläkin.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Ylioppilaskrjoitusten aloittaminen ja rakkauden tunnustaminen.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Äidinkielen kirjoitukset.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Maksaa seuraava maitoallergia pistää mahaa sekaisin ja masennuskin meinasi nostaa päätään lääkkeiden tauon aikana, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Matkaliput Helsinkiin. Rahatilanne ei paljon anna varaa törsätä.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Milloin kenenkin, niin hyvällä kuin pahallakin.
13. Kenen käytös masensi?
Erään ystäväksi luulemani.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Matkustamiseen.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Rakkaudesta.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2005?
Tähdenlento, Tuulen lailla, Suunnitelma B:n laulut, Siivet, monet uudet siikarit,..
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.
b) laihempi vai lihavampi?
Samassa sahaa.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Kirjoittaneeni, piirtäneeni, pitäneeni ihmisiin yhteyttä, olleeni itseni kanssa.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Murehtinut.
20. Kuinka vietit joulua?
Kotona perinteiden mukaan.
22. Rakastuitko vuonna 2005?
Kyllä.
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Öööm.. Everwood?
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En kai.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Setä Jumala, täällä Anna.
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Musiikin monet suunnat, ja salaisuudet, joita maksim minulle opettaa.
28. Mitä halusit ja sait?
Huopatossut.
29. Mitä halusit muttet saanut?
Lopullisen tervehtymisen masennuksesta.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Liikkuva linna tai Amélie
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
18 ja tanssin Saaressa siipien kanssa ja join vihreää mehua.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Ei sellaista voi olla.
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?
Mikä tekee hyvän mielen.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Arki.
35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
Oli ihan muita haaveilunkohteita.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ensimmäiset presidentinvaalit
37. Ketä ikävöit?
Maksimia, ystäviä, kulttuuria (joka ei tosin ole ehkä henkilö)
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Maksimin tapasin jo edellisenä vuonna, mutta kun en sitä silloin kirjoittanut, niin sanottakoon nyt.
39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2005:
SIIVET, josta tuli vuodelle nimi.
1.Mitä sellaista teit vuonna 2005, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Rakastuin, jos sitä nyt voi tekemiseksi sanoa.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tiedä mihin viime vuonna tekemäni lista on hävinnyt, joten en tiedä sen täyttymisestäkään, mutta luulen niin käyneen. Tälle vuodelle en mitään suuria aio lupailla.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ystävän undulaatteja tuskin lasketaan. Synnyttävätkö undulaatit edes? Joten ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.
5. Missä maissa kävit?
Hollannissa veljeä katsomassa. Upea, upea reissu!
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2006, jota puuttui vuodesta 2005?
Enemmän aikaa rauhoittua, ajatella, lukea ja kirjoittaa. (täysin samaa kuin vuosi sitten siis)
7. Mitkä vuoden 2005 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
1.1.2005 katsoin ensimmäisen kerran Maksimia silmiin. Vapun ja syntymäpäivän ajat olivat myös upean absurdeja.
Muita tarkkoja päivämääriä en muista, hetkiä kylläkin.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Ylioppilaskrjoitusten aloittaminen ja rakkauden tunnustaminen.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Äidinkielen kirjoitukset.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Maksaa seuraava maitoallergia pistää mahaa sekaisin ja masennuskin meinasi nostaa päätään lääkkeiden tauon aikana, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Matkaliput Helsinkiin. Rahatilanne ei paljon anna varaa törsätä.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Milloin kenenkin, niin hyvällä kuin pahallakin.
13. Kenen käytös masensi?
Erään ystäväksi luulemani.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Matkustamiseen.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Rakkaudesta.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2005?
Tähdenlento, Tuulen lailla, Suunnitelma B:n laulut, Siivet, monet uudet siikarit,..
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.
b) laihempi vai lihavampi?
Samassa sahaa.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Kirjoittaneeni, piirtäneeni, pitäneeni ihmisiin yhteyttä, olleeni itseni kanssa.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Murehtinut.
20. Kuinka vietit joulua?
Kotona perinteiden mukaan.
22. Rakastuitko vuonna 2005?
Kyllä.
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Öööm.. Everwood?
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En kai.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Setä Jumala, täällä Anna.
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Musiikin monet suunnat, ja salaisuudet, joita maksim minulle opettaa.
28. Mitä halusit ja sait?
Huopatossut.
29. Mitä halusit muttet saanut?
Lopullisen tervehtymisen masennuksesta.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Liikkuva linna tai Amélie
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
18 ja tanssin Saaressa siipien kanssa ja join vihreää mehua.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Ei sellaista voi olla.
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?
Mikä tekee hyvän mielen.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Arki.
35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
Oli ihan muita haaveilunkohteita.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ensimmäiset presidentinvaalit
37. Ketä ikävöit?
Maksimia, ystäviä, kulttuuria (joka ei tosin ole ehkä henkilö)
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Maksimin tapasin jo edellisenä vuonna, mutta kun en sitä silloin kirjoittanut, niin sanottakoon nyt.
39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2005:
SIIVET, josta tuli vuodelle nimi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)