Tarkennettuna siis pakollinen lukeminen. Nyt saa lukea mitä haluaa. "Lukemattomien hyllyyn" on kertynyt roppakaupalla klassikoita ja runoja. Kafkan ja Saarikosken kootut (sen siitä saa, kun seikkailee poikaystävän kanssa Akateemisessa), isältä napsittuja "pakko lukea ainakin kerran elämässä jo yleissivistyksenkin vuoksi"-kirjoja, ylppärilahja-runoja. Kaikki ihania ja oikeasti haluaisin ne lukea.
Mutta...
Ne menisivät hukkaan tässä toipumisen tilassa, kun ei jaksa oikein ajatella ja pohtia. Taidan siis suunnata kirjastoon. Aneten "Lehtiskän ikivihreät"-malli houkuttelee. Tai sitten penkoudun oman hyllyn heitteillä olleisiin rakkauksiin. Sound of Music, Pikku Prinsessa, Salainen Puutarha,...
Tiivistettynä vielä Rheespun kevät:
Kirjoitukset meni ja tulokset tulivat ilahduttamaan Budapestin lentokentälle (oli ihana pitkä viikonloppu Unkarissa takana). Lemmel on aika kiva sana, vaikken sen tarkoituksesta vielä olekaan varma.
Juhlatkin meni ja oli kivaa ja ihanaa. En mennyt tönköksi jännityksestä puhujanpöntössä, en kompastunut todistuksen haussa ja keittiö oli vielä viimeisen kerran muistanut minua maidottomalla kakulla. Kaksi päivää vieraita lappoi sisään, mutta silti ehdin jutella monen kanssa ja välillä istua Maksimin syliin lepäämään. Lahjatkin olivat mieleisiä ja suurimmaksi osaksi hyödyllisiä, mitä olin toivonut.
Pääsykokeet jännittivät välillä itkuun ja raivoon asti, mutta suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen kokeen jälkeen tuntui siltä, että taisin onnistua tarpeeksi, joten muilla ei ole niin väliä.
Ja sitten olikin jo odotettu lintsipäivä Maksimin ja hänen vähemmän pelottavien ystäviensä kanssa.
