Toistuvan masennuksen suhteen lääkitystä ei suositella vähennettäväksi eikä lopetettavaksi kuin aikaisintaan vuoden päästä masennusoireiden loppumisesta. Eilen tajusin, että on mahdollisuus siihen, että tuo vuosi on kulunut loppuun jo ensi kesänä. Masennukseksi luokiteltavaa tilaa ei nimittäin ole ollut pitkään aikaan. Epävarmuutta, ahdistuksia ja väsymystä kyllä, mutta ei sitä upottavaa ja tukahduttavaa vikkokausien epätoivoa.
Olen löytänyt jostakin ison annoksen itsevarmuutta, tyytyväisyyttä, iloa ja rakkautta. Peilistä ei katso vieras, ruma ja ahdistunut olento, vaan hymyilevä Rheespu, jolla on oikeus olla olemassa. Uskallan sanoa ääneen heikkouksiani ja rajoituksiani, tutkiskella niitä, pitää itsestäni huolta.
Olen parantumassa, mikä tuntuu välillä uskomattoman vieraalta, väärältäkin.
Syksy, rankin askel, on tulossa. Mutta katson sitäkin pimeää päättäväisyydellä.
