Minun huoneeni,
minun paikkani ruokapöydässä,
minun koirani,
minun joululahjani,
minun pöytäni,
minun tietokoneeni,
minun suklaani,
minun tapani,
minun kotini,
minun tilani,
minun hengitysilmani.
Minun, minun, MINUN!
...
Isossa talossa ne vielä kesti.
Ne sulkeutuivat omiin koloihinsa.
Olivat apuna silloin kun tarvitsin.
Muulloin niitä ei tarvinnut ajatella.
Nyt ne tulevat jouluksi puolta pienenpään taloon.
Niiden rasvaiset jutut eivät jatkuvasti jaksa naurattaa.
Niiden likaiset vaatteet täyttävät joka paikan.
Niiden jatkojohtoihin kompastelee jatkuvasti.
Niiden jalat, kädet, kengät, partakoneet, mutterit, armeijaruuat,...
Ne ovat kaikkialla!
...Minun veljeni.
28.12.04
27.12.04
Vuosi 2004 kiertää.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2004, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Hyvin paljon asioita. Ehkä merkittävimmät liittyvät kesän henkilöihin.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Tavallaan. Luin viime vuonna tekemääni "ensi vuonna teen"-listaa ja huomasin lähes kaiken toteutuneen. Ensivuodeksi aion tehdä samanlaisen listan, jonka toteuttaminen ei luo paineita.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei. Mutta ihastuin pesueelliseen pieniä koiranpentuja.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.
5. Missä maissa kävit?
En tosiaankaan missään muualla kuin Suomessa. Outoa, hyvin outoa.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2005, jota puuttui vuodesta 2004?
Enemmän aikaa rauhoittua, ajatella, lukea ja kirjoittaa.
7. Mitkä vuoden 2004 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Tuskin mitään tarkkaa päivämäärää, mutta tietyt hetket kyllä.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Sain otettua yhteyttä "ystäviin menneisyydesta" ja pääsin eroon suurimmista ksittäisistä ahdistuksista.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Se, etten ymmärtänyt itseäni ennen kuin sattui.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Maksa aina valittaa välillä ja masennuskin pohjalla kurmottaa. Mursin vuosi sitten ensimmäistä kertaa luuni ja kerran kuukaudessa elän pari päivää särkylääkkeillä, mutta suuresti en kärsinyt.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Digikamera tai Pessi ja Illusia.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Hyvin monen. Valman, Kaisan, Annikan, Sinin, Matiaksen, Saaren ihmisten...
13. Kenen käytös masensi?
Eräiden läheisten, joita en osaa ymmärtää.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Joululahjoihin, vaikka nekin ostin kirppareilta.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Ihastumisesta ja ystävistä.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2004?
Juha Tapion "Vierekkäin", Auran "Melonilaulu", muutamat laululeikit,"Moottoritie on kuuma",...
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.
b) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi. Tai siis normaalipainoisempi.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi. (hui)
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Lukeneeni, olleeni Valman kanssa, pitäneeni ihmisiin yhteyttä,..
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Olleeni koneella (missä olenkaan juuri nyt?)
20. Kuinka vietit joulua?
Kotona perinteiden mukaan. Pitkillä kävelyillä lumisessa metsässä.
22. Rakastuitko vuonna 2004?
Ihastuin suuresti, mutta en.
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Mullan alla.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Olen ennemminkin lopettanut monien ihmisten vihaamisen.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
No Logo, The Little Prince tai Pessi ja Illusia
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Huomasin, että musiikkimakuni alkaa laajentua ja että osaan edelleen laulaa hölpöttää.
28. Mitä halusit ja sait?
Uusia ystävia, rauhaa, kokemuksia,..
29. Mitä halusit muttet saanut?
Ikuista onnea.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Enhän minä ole edes nähnyt mitään leffoja.
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
17 ja olin Herättäjäjuhlilla uuden ystäväni kanssa.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Olen liian onnellinen vuoteen miettiäkseni moisia.
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2004?
Värikkäämpi ja kirpparimpi.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystäväni ja Valma.
35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
ööh..
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Kajaanin teatteri. Ylioppilaskirjoitusten muuttuminen.
37. Ketä ikävöit?
Ystäviä.
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Ei parhautta voi määritellä, mutta Aura ja Janne ovat merkittäviä.
39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2004:
Sitä on vaikea laittaa sanoiksi, mutta se liittyy ihmisyyteen.
Hyvin paljon asioita. Ehkä merkittävimmät liittyvät kesän henkilöihin.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Tavallaan. Luin viime vuonna tekemääni "ensi vuonna teen"-listaa ja huomasin lähes kaiken toteutuneen. Ensivuodeksi aion tehdä samanlaisen listan, jonka toteuttaminen ei luo paineita.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei. Mutta ihastuin pesueelliseen pieniä koiranpentuja.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.
5. Missä maissa kävit?
En tosiaankaan missään muualla kuin Suomessa. Outoa, hyvin outoa.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2005, jota puuttui vuodesta 2004?
Enemmän aikaa rauhoittua, ajatella, lukea ja kirjoittaa.
7. Mitkä vuoden 2004 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Tuskin mitään tarkkaa päivämäärää, mutta tietyt hetket kyllä.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Sain otettua yhteyttä "ystäviin menneisyydesta" ja pääsin eroon suurimmista ksittäisistä ahdistuksista.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Se, etten ymmärtänyt itseäni ennen kuin sattui.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Maksa aina valittaa välillä ja masennuskin pohjalla kurmottaa. Mursin vuosi sitten ensimmäistä kertaa luuni ja kerran kuukaudessa elän pari päivää särkylääkkeillä, mutta suuresti en kärsinyt.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Digikamera tai Pessi ja Illusia.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Hyvin monen. Valman, Kaisan, Annikan, Sinin, Matiaksen, Saaren ihmisten...
13. Kenen käytös masensi?
Eräiden läheisten, joita en osaa ymmärtää.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Joululahjoihin, vaikka nekin ostin kirppareilta.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Ihastumisesta ja ystävistä.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2004?
Juha Tapion "Vierekkäin", Auran "Melonilaulu", muutamat laululeikit,"Moottoritie on kuuma",...
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.
b) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi. Tai siis normaalipainoisempi.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi. (hui)
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Lukeneeni, olleeni Valman kanssa, pitäneeni ihmisiin yhteyttä,..
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Olleeni koneella (missä olenkaan juuri nyt?)
20. Kuinka vietit joulua?
Kotona perinteiden mukaan. Pitkillä kävelyillä lumisessa metsässä.
22. Rakastuitko vuonna 2004?
Ihastuin suuresti, mutta en.
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Mullan alla.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Olen ennemminkin lopettanut monien ihmisten vihaamisen.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
No Logo, The Little Prince tai Pessi ja Illusia
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Huomasin, että musiikkimakuni alkaa laajentua ja että osaan edelleen laulaa hölpöttää.
28. Mitä halusit ja sait?
Uusia ystävia, rauhaa, kokemuksia,..
29. Mitä halusit muttet saanut?
Ikuista onnea.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Enhän minä ole edes nähnyt mitään leffoja.
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
17 ja olin Herättäjäjuhlilla uuden ystäväni kanssa.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Olen liian onnellinen vuoteen miettiäkseni moisia.
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2004?
Värikkäämpi ja kirpparimpi.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystäväni ja Valma.
35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
ööh..
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Kajaanin teatteri. Ylioppilaskirjoitusten muuttuminen.
37. Ketä ikävöit?
Ystäviä.
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Ei parhautta voi määritellä, mutta Aura ja Janne ovat merkittäviä.
39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2004:
Sitä on vaikea laittaa sanoiksi, mutta se liittyy ihmisyyteen.
25.12.04
Musta raita valkoisessa
Kumma miten pienestä saavutettu joulutunnelma rakoilee. Veljen varastettua osan netistä läppäriinsä oma koneemme pätkii jatkuvasti, mikä sai minut raivon partaalle. Onneksi suklaasydämiä ja käärepapereita on vielä jäljellä pelastamassa hermoromahdukselta.
10.12.04
Tärkeintähän on ajatus?
Tänä vuonna olen päättänyt hankkia suurimman osan joululahjoista kirpparilta ja itsetekemällä. Lahdessa olen monella viikolla tehnyt löytöjä, joiden toivon ilahduttavan saajaansa tai kertovan jotain ajatuksistani. Tosin mikään lahja ei ole vielä täysin valmis. Rautalanka, liima ja pitkä pinna tulee olemaan vielä tarpeen, kun metsästän viimeisiä ideoita ja viimeistelen tai teen kokonaan tietyt lahjat. Eihän tässä mikään kiire tule, kun lähetettävien pitää olla postissa keskiviikkona ja kavereiden paketit viimeistään perjantaina koulussa... (kuka puhui, että joulu on rauhallista eikaa?)
Mutta eilen törmäsin ystävän kertoman kautta itselleni vieraaseen ajatukseen. "Miten voit antaa jotain käytettyä jouluna? Sehän on kamalaa!", oli hän kuullut. Meni uuteen harkintaa kyseisten joululahjat, sillä en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä jouluna erilaisella ajatusmaailmallani. Mihin hävisi "ajatus on tärkein"-idea, jota itsekin painoottavat. Onko ajatus sitten rahaa, kiiltävää ja uusinta muotia?
Mutta eilen törmäsin ystävän kertoman kautta itselleni vieraaseen ajatukseen. "Miten voit antaa jotain käytettyä jouluna? Sehän on kamalaa!", oli hän kuullut. Meni uuteen harkintaa kyseisten joululahjat, sillä en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä jouluna erilaisella ajatusmaailmallani. Mihin hävisi "ajatus on tärkein"-idea, jota itsekin painoottavat. Onko ajatus sitten rahaa, kiiltävää ja uusinta muotia?
9.12.04
sammunut katulamppu
Ystäväni kertoi eilen lähtevänsä paikkakunnalta ainakin puoleksi vuodeksi. Olin kyllä nähnyt, ettei kaikki ollut kunnossa. En osannut kuitenkaan odottaa tätä. Vasta sillä hetkellä tajusin, miten tärkeä tästä ystävästä on minulle tullut. Kävelin läpi hiljaisen kylän itkien. Yöllä en saanut unta. Tämän päivän olen vain kiukutellut ja ahdistunut.
Miksi minulle tärkeät ihmiset eivät voi olla lähelläni? Juuri tällä hetkellä kaipaisin sitä niin. Oikeaa läheisyyttä, hiljaista yhdessäoloa, kosketusta. Ei enää tekstiviestejä ja mesekeskusteluja. Tuntuu, että hyvän ajan jälkeen vanha tuttu pakottava yksinäisyys saapuu taas.
Minä olen niin toivottoman huono pitämään yhteyttä kaukana oleviin. Puhelimessa en puhu, tektiviestit ovat tunteettomia. Sähköposti jää puolitiehen ja keskeneräiset kirjeet lojuvat pöydällä syyttäen.
Pelkään, että ystävyydenlanka katkeaa. Juuri silloin, kun siihen tarttuminen on ainoa keino pysyä pinnalla.
Miksi minulle tärkeät ihmiset eivät voi olla lähelläni? Juuri tällä hetkellä kaipaisin sitä niin. Oikeaa läheisyyttä, hiljaista yhdessäoloa, kosketusta. Ei enää tekstiviestejä ja mesekeskusteluja. Tuntuu, että hyvän ajan jälkeen vanha tuttu pakottava yksinäisyys saapuu taas.
Minä olen niin toivottoman huono pitämään yhteyttä kaukana oleviin. Puhelimessa en puhu, tektiviestit ovat tunteettomia. Sähköposti jää puolitiehen ja keskeneräiset kirjeet lojuvat pöydällä syyttäen.
Pelkään, että ystävyydenlanka katkeaa. Juuri silloin, kun siihen tarttuminen on ainoa keino pysyä pinnalla.
5.12.04
Outo maailma
Näin pitkästä aikaa näyn, joka sai taas uskomaan, ettei maailma sittenkään ole liian järkevä.
Olimme koirakoulussa ja ohi luistelee tyttö. Niin siis oikeasti luisteli. Jalkakäytävää pitkin. Olihan siinä toki jonkin verran lunta, mutta tuskin jäätä. Ja ellei tämä jo ollut tarpeeksi hauska sattuma, niin pian samainen tyttö pyöräilee pian toiseen suuntaan. Hokkarit roikkuvat ohjaussarvissa ja olkapäällä heiluu aivan liian painavan näköinen lumilapio. Onneksi tällaista voi vielä tapahtua.
Toisekseen, kävin varmaan elämäni pisimmän puhelinkeskustelun veljeni kanssa. Johtuu tosin siitä, että tuo on sairaana. Muuten ei voi selittää sitä, että minun rakas veljeni kaipaa taskulaskimen ohjekirjaa ja keskustelee pikkusiskonsa kanssa minuuttikaupalla puhelimessa. Taitaa tosiaan olla hyvin kurjaa sairastaa yksin opiskelukämpässä ilman TV:tä ja tietokonetta. Voi raukkaa. Mutta saipahan tuo ainakin pääni käännytettyä pitkänmatikan lopettamisen suhteen (päh!).
Ellei nämä riittäneet, niin myös ihmeelliselle ystävälleni oli sattunut ihme eilen. Kadoksissa ollut samettilintu löytyi. Olen iloinen, sillä minäkin murehdin sen katoamista.
Olimme koirakoulussa ja ohi luistelee tyttö. Niin siis oikeasti luisteli. Jalkakäytävää pitkin. Olihan siinä toki jonkin verran lunta, mutta tuskin jäätä. Ja ellei tämä jo ollut tarpeeksi hauska sattuma, niin pian samainen tyttö pyöräilee pian toiseen suuntaan. Hokkarit roikkuvat ohjaussarvissa ja olkapäällä heiluu aivan liian painavan näköinen lumilapio. Onneksi tällaista voi vielä tapahtua.
Toisekseen, kävin varmaan elämäni pisimmän puhelinkeskustelun veljeni kanssa. Johtuu tosin siitä, että tuo on sairaana. Muuten ei voi selittää sitä, että minun rakas veljeni kaipaa taskulaskimen ohjekirjaa ja keskustelee pikkusiskonsa kanssa minuuttikaupalla puhelimessa. Taitaa tosiaan olla hyvin kurjaa sairastaa yksin opiskelukämpässä ilman TV:tä ja tietokonetta. Voi raukkaa. Mutta saipahan tuo ainakin pääni käännytettyä pitkänmatikan lopettamisen suhteen (päh!).
Ellei nämä riittäneet, niin myös ihmeelliselle ystävälleni oli sattunut ihme eilen. Kadoksissa ollut samettilintu löytyi. Olen iloinen, sillä minäkin murehdin sen katoamista.
4.12.04
Joulukorttinormeja?
Saako joulukortti kertoa pohjaan palamisesta tai epätäydellisestä joulusta? Toivottavasti sitä vastaan ei ole missään lakia. Minulla on nimittäin eilisen innostuksen tuloksena kymmenen enemmän tai vähemmän hempeistä tontuista eroavaa korttia, joihin kaiken lisäksi olen jotenkin tyytyväinen.
Joulun tunnelma hiipi tänään päälle eilisen huonovointisuuden jälkeen. Koko viikon kaivattu köllö-köllön-köllön-aamu saapui viimein. (Koeviikkojen aikaiset herätykset kestäisi vielä jotenkin, ellei eräs pieni koira aamuisin, kun minä häsellän, loikoilisi nautinnollisesti tyynyllä)
Vietimme pari tuntia ylellisesti vain öllien, minkä jälkeen sukelsimme tiuhaan lumisateeseen. Tein talven ensimmäisen lumienkelin ja viskoin kevyttä pakkaslunta ilmaan. Valma puoliksi pomppi ja lensi ympäri-ympäri-ympäri. Jos olisin muistanut syödä ennen lenkille lähtöä oltaisiin varmaan jääty moneksi tunniksi aukomaan polkuja lumihiutaleiden tikuttaessa pakkasen näykkimiin poskiin.
(Vielä kullanpunaisille jouluihmisille järkytys: joukosta löytyy myös oranssi ja turkoosi kortti.)
Joulun tunnelma hiipi tänään päälle eilisen huonovointisuuden jälkeen. Koko viikon kaivattu köllö-köllön-köllön-aamu saapui viimein. (Koeviikkojen aikaiset herätykset kestäisi vielä jotenkin, ellei eräs pieni koira aamuisin, kun minä häsellän, loikoilisi nautinnollisesti tyynyllä)
Vietimme pari tuntia ylellisesti vain öllien, minkä jälkeen sukelsimme tiuhaan lumisateeseen. Tein talven ensimmäisen lumienkelin ja viskoin kevyttä pakkaslunta ilmaan. Valma puoliksi pomppi ja lensi ympäri-ympäri-ympäri. Jos olisin muistanut syödä ennen lenkille lähtöä oltaisiin varmaan jääty moneksi tunniksi aukomaan polkuja lumihiutaleiden tikuttaessa pakkasen näykkimiin poskiin.
(Vielä kullanpunaisille jouluihmisille järkytys: joukosta löytyy myös oranssi ja turkoosi kortti.)
3.12.04
Rautalankaa
Oksettaa, itkettää.. Kädet tärisevät ja päätä jomottaa. Ajatus ei suostu pysymään paikallaan vaan kieppuu ilman määränpäätä saaden olon, jos mahdollista, vielä huonommaksi.
Luulin pienen kävelylenkin rauhoittavan. Erehdyin. Onnistun saamaan huuleni halki törmätessäni umpipimeässä metsässä kuusen/männyn oksaan. Valman fleksi päätti pakkasessa matkia Tiimarin kauppa-autolta ostettua metallilankaa, eli ei rullannut sisään ennen sulatusoperaatioita. Lisäksi koiraneiti on päättäny heittäytyä kunnon murkkukapinalliseksi (onneksi ei sentään tarvitse pelätä sen karkaavan kylille tuhoamaan maksaansa ja keuhkojansa!)
Kaikenkaikkiaan siis olo kuin amerikkalaisen jalkapallon nielleellä. Tällaista se on aina koeviikon jälkeen tai lomien alkaessa. Onneksi sentään tulen sairaaksi vasta jännityksen helpottaessa, enkä ennen kokeita.
Lohtunani sentään ensimmäiset joululahjojen rungot, raidalliset polvisukat ja joulukortti idea (joka taitaa tosin olla liian synkkä joulukortiksi)
Luulin pienen kävelylenkin rauhoittavan. Erehdyin. Onnistun saamaan huuleni halki törmätessäni umpipimeässä metsässä kuusen/männyn oksaan. Valman fleksi päätti pakkasessa matkia Tiimarin kauppa-autolta ostettua metallilankaa, eli ei rullannut sisään ennen sulatusoperaatioita. Lisäksi koiraneiti on päättäny heittäytyä kunnon murkkukapinalliseksi (onneksi ei sentään tarvitse pelätä sen karkaavan kylille tuhoamaan maksaansa ja keuhkojansa!)
Kaikenkaikkiaan siis olo kuin amerikkalaisen jalkapallon nielleellä. Tällaista se on aina koeviikon jälkeen tai lomien alkaessa. Onneksi sentään tulen sairaaksi vasta jännityksen helpottaessa, enkä ennen kokeita.
Lohtunani sentään ensimmäiset joululahjojen rungot, raidalliset polvisukat ja joulukortti idea (joka taitaa tosin olla liian synkkä joulukortiksi)
1.12.04
Minä, maailman pelastaja
Tänään sidoin ponihäntäni kiinni punaisella nauhalla aids-päivän kunniaksi. Sunnuntaina lähetin kymmenille eteenpäin vetoomuksen Kajaanin teatterin sulkemista vastaan ja napsautin nimikirjoitukseni mukaan.
Luen ilmaisen Kumppani-lehteni kannesta kanteen ja välillä käyn kurkkimassa Amnestyn kampanjoja. Syksyllä tiputin purkin pohjalle kertyneet kolikkoni nälkäpäivälippaaseen karkkiostosten yhteydessä.
Harva se päivä otan kantaa maailman vääryyksiin puheissani, kirjoituksissani, mesenimimerkinvaihdoksilla ja ajatuksissani. Näin pelastan maailman!
JA PAH!
Maailma kaipaisi jo tekoja ajatusten sijaan. Ei auta, vaikka jokainen klikkaisi netissä "kannatan maailmanrauhaa"-nappia, jos kukaan ei käytännössä tee muuta. Meillä on muka niin paljon muuta. Minä stressaan maantiedon portfoliosta ja joululahjoista. Jossain joku ikäiseni kantaa huolta perheensä toimeentulosta ja hengissä pysymisestä.
Ja mitä teen minä? Kirjoitan taas kerran maailman pahuudesta. Enkä tee mitään!
Päätin pitää punaisen nauhan hiuksissani vielä huomisen. Muistutukseksi niistä kaikista päivistä, jolloin en tee mitään maailman eteen.
Luen ilmaisen Kumppani-lehteni kannesta kanteen ja välillä käyn kurkkimassa Amnestyn kampanjoja. Syksyllä tiputin purkin pohjalle kertyneet kolikkoni nälkäpäivälippaaseen karkkiostosten yhteydessä.
Harva se päivä otan kantaa maailman vääryyksiin puheissani, kirjoituksissani, mesenimimerkinvaihdoksilla ja ajatuksissani. Näin pelastan maailman!
JA PAH!
Maailma kaipaisi jo tekoja ajatusten sijaan. Ei auta, vaikka jokainen klikkaisi netissä "kannatan maailmanrauhaa"-nappia, jos kukaan ei käytännössä tee muuta. Meillä on muka niin paljon muuta. Minä stressaan maantiedon portfoliosta ja joululahjoista. Jossain joku ikäiseni kantaa huolta perheensä toimeentulosta ja hengissä pysymisestä.
Ja mitä teen minä? Kirjoitan taas kerran maailman pahuudesta. Enkä tee mitään!
Päätin pitää punaisen nauhan hiuksissani vielä huomisen. Muistutukseksi niistä kaikista päivistä, jolloin en tee mitään maailman eteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)