Pah

Kevään kirjoittamisurakka alkoi. Onneksi ulkona on niin hyvä ilma, ettei ihan kamalasti harmita se, että kirjoitin huonon aineen.

Ei ollut mitää aihetta, mikä olisi innostanut ja mihin olisin uskaltanut kunnolla tarttua. Kirjoitin sitten turvallisesti eläinten ja ihmisten viestinnästä, tosin luultavasti aiheen vierestä ja lopuksi lukiessani viimeistä versiota tuntui, että siitä tuli töhmö ja yksi kappalejako oli ihan väärässä paikassa ja yhden kappaleen olisi voinut kokonaan jättää pois. Kummastukseni sain kuitenkin ilman suuria tuskia yli viisi sivua tekstiä aikaan. En sitten tiedä, onko se huono vai hyvä asia.

Mutta on kevät.

Mahalasku

Tänään en tehnyt jaksanut edes sen vertaa, että olisin tehnyt jonkinlaisen suunnitelman lukemisesta päivää varten. Yksinäisyyden ja uhman lukeminen saa luvan olla äikkään valmistautumista ja Bo Sunströmin Skånen, joka on muuten ihana levy, poltto ja kuunteleminen ruotsin preppausta.

Kävin pizzalla. Oli ihanaa välillä irrottautua kotiluolasta ja kuunnella kaverin juttelua.

Tulee paniikki, kun huomaan pian kuinka vähän aikaa ja kuinka paljon tekemistä on suullisiin tentteihin. Mutta tulkoon. Välillä saa olla väsynyt!

Lukemista, pänttäämistä, raastamista, luistamista,...

Kunniallinen lukusuunnitelmani meni penkin alle ennen kuin ehti alkaakaan. Lukuloman ensimmäistä maanantaita edeltävänä sunnuntaina sain taudin. Kuume nousi sunnuntaita edeltävänä yönä 38 asteeseen nuhan, päänsäryn ja raastavan kurkkukivun saattelemana. Kaiken lisäksi olin vielä Vantaalla poikaystävän luona, jonka* täytyi aamulla lähteä leirille. Maksimin äiti sitten siirsi oman mökille lähtönsä ja jäi minusta huolehtimaan. Ihana ihminen! En tiedä miten voin ikinä kiittää tarpeeksi tuosta laupeudesta.

Viikko meni sitten sairastaessa. Kauan odotettu Kainuun matkakin jäi kokematta.

Tämän viikon alusta olen viimein päässyt lukemiseen kiinni. Ruotsin prepositiot alkavat tuntua tutuilta. Englanninopettajan suullista tenttiä varten antamasta yo-lärpäkkeestä on luetut tehtyinä ja aineen aihe valittuna. Tänään syvennyn saksan pronomineihin.

Lisäksi yritän jokap äivälle ahtaa sekaan kirjoittamista saadakseni aineita varten edes hiukkasen sujuvuutta sanoihin. Olisi vain pitänyt kirjoittaa äikkä vuosi sitten! Silloisesta kirjoituskunnon huipusta olen luisunut alas nopeammin kuin eilisessä laskiaismäessä. Eikä kukaan edes ole ollut jarruttaen hyökkäilemässä päälle.

Matikan prelistä tuli lähes liian hyvä tulos (E). Se vei kaiken innon oma-alotteisesta laskemisesta, sillä kirjoitustavoitteenani on ollut M. Josko kuitenkin jokusen laskun saisi joka päivä suhattua.

*Saanko tosiaan tehdä noin, ilman että se on valtava kielioppivirhe? (mieleen pinttynyt "joka viittaa AINA pilkkua edeltävään sanaan")