Syystä

Syysloma (Väliviikko) on pian ohitse. Uutta sirkusta (tästä pitää kirjoittaa joskus enemmän, sillä Cirkon festari-esitykset olivat enimmäkseen mahtavia), rästitehtäviä, hiukan lepoakin.

Valma tulee tänään kahdeksi viikoksi venähtäneeltä lomaltaan Joensuusta. On ollut ikävä sitä pientä tepsuttajaa. Kukaan ei ole ollut pakottamassa uloa, mikä on periaatteessa ihanaa näillä säillä. Tiedän kuitenkin tietyssä mielentilassa nauttivani vesisateesta sadetakilla ja kovasta tuulesta, kunhan on tarpeeksi vaatetta. Yksin ei kuitenkaan tule lähdettyä...

Viikon teemana on olleet kenkäongelmat. Punaiset kengät hiersivät kantapäätä. Mustista meni vesi suoraan läpi. Mutta ei enää! On olemassa vielä niin ammattitaitoisia suutareita (ainakin yksi, ja ihan kulman takana), jotka vaihtavat täysin räjähtäneeseen kengänpohjaan uuden kantapään. Tulin valtavan onnelliseksi, kun saan taas käyttää lempikenkäni kuivin jaloin. Vielä kun löytäisin jalkaan istuvat kumisaappaat, saisivat lätäköt ja loska tulla.

Huomenna on unkarin koe. En ole vielä lukenut tarpeeksi. Eilen yritin selittää mahdollisimman paljon unkariksi Maksimille ja mäyräkoirasiskoksille (eivät tietenkään ymmärtäneet mitään). Siivotakaan en ole ehtinyt ja tänään tulee veli nukkumaan lattialle. Miksi kaikki jää viimetippaan?

Olen kuitenkin onnellinen.

Väsymys

Maanantain ja tiistain aamutuntien peruuntuminen tuli enemmän kuin tarpeeseen. Liian monet vähän nukutut yöt, pettymykset, lähestyvät tentit ja kotona leviävä kaaos vievät sen verta paljon voimia, että pari pitkää aamua tuntuvat lahjalta.

Tiesinhän minä, että uusiin rutiineihin, ympäristöön ja ihmiseen tutustuminen ja tottuminen vie aikaa ja voimia, mutta välillä uupumus kuitenkin kamppaa kuin nurkan takaa, eikä voi muuta kuin käpertyä hetkeksi nyyhkyttämään surkeuttaan.

Vihdoinkin

Istun omassa kodissa* oman tietokoneen** ääressä ja tarkastan sähköpostejani***. Taustalla soi jotain Maksimin laittamaa musiikkia****, josta en ole vielä saanut tolkkua. Äsken söimme äidin ohjeella tehtyä omassa uunissani****** paistettua norjalaista pannukakkua******. Maksim lähti soitto- yms.-tunneille ja kohta minä Valman kanssa ulos ja sitten kuoroharjoituksiin*******. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä tehdä unkarin läksyt******** ennen huomisaamua ja tiskata. Kämppä on myös melko siivottomassa tilassa*********. Tuntuu upealta**********!

*Yli kuukauden olen nyt asunut täällä täyspäiväisesti. Kohta pitäisi maksaa vuokra kolmannen kerran.

**Sain lopulta koneen veljen vanhana, valmiiksi asennettuna ja tarvittavilla ohjelmilla höystettynä.

***Kuukauden verran olen ollut saamassa nettiä "huomenna tai viimeistään viikonloppuna", mutta nyt se viimeinkin toimii!

****Tom Waits: Real Gone, joka säikäytti ja ahdisti minut pahanpäiväisesti ensimmäisellä kuuntelukerralla.

*****Uskalsin siis viimein laittaa uunini päälle. Se oli hirvittävässä siivossa, pellitön ja viisi vuotta käyttämättömänä ollut, kun muutin.

******Tunnetaan myös nimellä Ahvenanmaalainen pannukakku, mutta meillä se on aina ollut norjalainen. Ohje löytyy äidin minulle lahjoittamalta "Äitin evväät"-CD:ltä. Juhlistimme Maksimin päättynyttä lukiouraa englannin kirjoituksen jälkeen.

*******Saivat minut houkuteltua körtt... eikun siis Herännäisnuorten kuoroon.

********Viikossa on 9 tuntia unkarin kieltä. Nautin, vaikka valtavasti pitäisikin jaksaa lukea.

*********Eli siis mielettömän siisti verrattuna vielä viimeviikolla vallinneeseen pahvilaatikkokaaokseen.

**********Kohta taas väsyttää ja ahdistaa vuorostaan. Mutta se on minun Omaa Elämää.