Eilen mua vitutti. Se on hyvin huolestuttavaa, sillä yleensä pystyn kuvaamaan tunteeni muuten kuin teinimäisellä vittuilulla.
Kymmenen päivää kesälomaan. Kuusi päivää koulua. Viimeinen rutistus edessä.
Minä tunnen olevani makarooni, joka ei jaksa nousta kattilasta ennen kuin palaa pohjaan.
Täällä pohjantähden alla-essee ja vapaa-aika vertailu tekemättä. "Suomi tiedon kielenä"-kommentti sekä englannin aine ja tiivistelmä viimeisteltävä. Kuviksen Minä-kollaasi pitäisi saada tänä iltana valmiiksi. Perjantaina alkaa armoton saksan lukeminen, sitten matikan ja enkun.
Jossain välissä pitäisi harjoitella koulun kevätjuhlaa varten. En ole soittanut nuoteista kuukausiin. Toissapäivänä sain sentään kanteleen pois laukusta ja viritettyä. Katkaisin siinä samalla ylimmän kielen. Ensimmäinen kieli, joka on minun sormissani katkennut. Olenkohan nyt sitten ihan oikea soittaja? Olen melkein tyytyväinen, sillä se simputin c4 on ollut kaikkein hankalin viritettävä. Nyt joudun tosin kehittelemään "soita jotain"-kappaleeseen uuden lopun.
Vielä kun hetken jaksan. Hetken vain. Sitten on piitkä kesäloma, aurinko, Saari, metsä, Valma ja kirjat.
Mutta kun tuntuu, että naamalla on kymmenen sentin kerros pölyistä maantiepikeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti