Ei voi löytää tarpeeksi vahvaa sanaa sille kiukulle, jota tunnen nyt!
Puolikuntoisena raahauduin kouluun kahdeksaksi. Vain saadakseni selville, että saksantunti on siirretty! Olisin voinut jäädä kotiin nukkumaan vielä kolmeksi tunniksi, sillä vain matikassa, saksassa ja bilsassa uhkaa poissaolot täyttyä (mistäköhän johtuu?).
Nyt sitten vietän aikaani atk-luokassa ja yritän estää nukahtamista, oksentamista ja lysähtämistä.
Lisäksi Aura perheineen ja Judekin ovat taudin kourissa. Yritän parhaani mukaan ajatella viikonlopun hyviä puolia liittämättä siihen tätä sairautta.
Ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti