Mieliala kirjoitusten suhteen laskee vaan alemmas. Ärsytys ja harmitus alkaa vaihtua epätoivoon. Äikän aineistoaineesta ei ole odotettavissa ämmää kummempaa. Se siis todella oli huonoin lukioaikana kirjoittamani aine, eikä vaan tuntunut siltä kuten niin monet muut.
Reaalissa tein tyhmiä tehtävävalintoja, enkä keskittynyt kunnolla. Ja sitä en pysty enää uusimaan. Pilasin ainoan vaihtoehdon huonolla valmistautumisella. Petin itseni.
En tiedä miten ihmeessä saan itseni tsempattua maanantain otsikkoaineeseen. Pitäisikö vaan vaipua täydelliseen ahdistukseen? Sellaisessa tilassa sitä on ennenkin parhaat tekstit kirjoitettu. Pahinta on, että tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa enää. Ei tee mieli kirjoittaa. Kaikki on hyvin ja selkeää, kun tartun paperiin ja kynään tulee ensimmäisenä mieleeni järkeily eikä kirjoittamisen halu. Olen menettänyt taitoni. Tunnen olevani täysin epäonnistunut ja surkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti