Tänään oli ensimmäinen ylioppilaskirjoitus minun osaltani, äidinkielen aineistoaine.
Tällä hetkellä päällimmäisenä on pettymys, mutta toisaalta helpotus.
Tuntuu, että en saanut aineesta rakennettua ehjää, hiottua, saatika omaperäistä kokonaisuutta ja tein virheitä varsinkin puhtaaksikirjoitusvaiheessa. En siis kirjaimellisia kirjoitusvirheitä, vaan en suunnitellut tarpeeksi tarkkaan sana- ja lausemuotoja ennen kuin ne oli lopullisesti kuulakärkikynällä vastauspaperissa.
Yritän nyt kuitenkin paukuttaa päähäni, että kaikki meni odotusten mukaan ja paremminkin. En panikoinut. Aine ei jäänyt liian lyhyeksi eikä paisunut ylipitkäksi. Sain oman perustasoisen tekstin tehtyä (eli siis toivottavasti E) ja tehtävänantoakin pyrin noudattamaan suht hyvin.
Mutta tehtyjä virheitä ja parannustapoja pomppii mieleen kokoajan. Kai se on vaan hyvä. En ole ainakaan täysin sokea virheilleni ja voin ottaa niistä opiksi.
Ensi viikolla uusi yritys.
Ja jos ei ällää nyt tule, aina on kuitenkin mahdollisuus kevääseen asti kypsyä ja harjoitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti