"Onneksi unohdin kännykän yöksi alakertaan, etten herännyt, kun yrittivät soittaa noin aikaisin", ajattelin kun aamulla puhelimessa odotti kolme vastaamatonta puhelua.
En olisi tosin ollut tippaakaan ärtyinen, jos olisin jotunutkin keskeyttämään uneni. Puhelun sisältö oli nimittäin kirjekuori, josta löytyi tieto, että minut on hyväksytty Helsingin yliopistoon! Aloitan siis syyskuussa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelun, kuten olin toivonutkin.
Nyt kun asunto, opiskelupaikka ja kaikki muukin on kunnossa ja hyvin (paitsi ettei Malesian matkaajasta ole kuulnut mitään neljään pävään), ei ole ihmekään, että unohdin täysin psykiatrille varatun soittoajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti