Tänä aamuna viimein löytyi se rauha, jota olen koko viikon odottanut. Herätyskello ei soi. Koirat kävelivät lopulta kiltisti lenkkinsä. Aamupalalla eilen leivottua piirakkaa ja Nyt-liite. Sitten Hesarin pariin sohvalle nyhjäämään koirien käydessä välillä kuonoilemassa. Tietokoneenkin sain auki suuremmitta ongelmitta ja reitti Lauttasaareen löytyi helposti. Pöydälle on unohtunut pussillinen salmiakkimeritähtiä, jotka eivät ole hullumpia varovasti syötyinä. Mieltä ilahduttaa vielä myös eilinen visiitti Elsan synttäreille. Valtava trampoliini, maidotonta kakkua, suloinen pieni kissanen ja ennenkaikkea ihania ihmisiä!
Tämän ihanuuden keskellä yrittää piilottaa sen tiedon, että rakas on jatkuvasti yhä kauempana. Ilta venyi pitkälle aamuyöhön pakatessa ja viimehetken toimissa. Väsynyt ja jännittynyt poika painautui kyynelehtien kainalooni nukkumaan lyhyen yöunensa ennen kolmen viikon eroa. Vain hatarana mielessäni on kuva anivarhain vaihdetuista unenpöpperöisistä suudelmista. Herätessäni oli Maksim jo kaukana, ja silmiin pistivät ensimmäisenä hyllyn reunalla roikkuvat uimahousut, aina jotain unohtuu.
Edessä on viikon yksinolo, tosi kahden koiran (Maksimin perheen Vappu-mäyris ja Valma) sekä Pena-kissan seurassa, suuressa talossa Vantaalla. Tänään pitäisi löytää Lauttasaareen katsomaan olisiko Otavantien asunto nopea ratkaisu asunnonetsintäpaniikkiin.
Huomenna aion laittaa tuulemaan ja häätää pölykoirat imuriin, parhaat päivänsä nähneet banaanit ja tomaatit kavereineen kompostiin, opetella käyttämään tiskikonetta (pesukone hajosi jo, joten pyykkäämiseltä säästyn pakosta), roudata rummut takaisin kellariin ja yrittää muutenkin saada huushollin inhimilliseen järjestykseen Maksim&Rheespu-tyylisen ruoanlaiton, pakkaamisen ja bänditreenien jäljiltä.
Sunnuntaina voin sitten tehdä mitä haluan. Syntymäpäivänä siihen on oikeus. Tosin en tiedä mitä haluaisin tehdä. Vähän pelottaa, että tulee yksinäiset juhlat "kyyneleistä kakkua koirille"-teemalla, mutta sen en anna nyt häiritä. Vihdoinkin on edessä viikko, jonka ohjelmasta, iloista ja kurjuuksista, olen vastuussa yksin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti