Elämässä on jälkiä. Muistojälkiä. Muistiin piirtyneitä jälkiä. Muistiin piirrettyjä jälkiä.
Löysin eilen penaalistani aiemmin kirpputorilta löytämästäni ompelulaatikosta löytyneen kynän. Ja siinä kynässä on samanlainen jälki kuin siinä sinisessä musteessa, johon ihastuin, mutta annoin sen kuitenkin ystävälleni.
Tänään kaivoin sillä sinisellä musteella paperille aiemmin jättämiäni jälkiä ja syntyi uusiakin. Minä kirjoitin taas, vaikkakin piirustuksen seassa. Kaide, kuloruoho, kettu, maailma, särkynyt, miksi. Sanoja joihin kiteytyy niin paljon. Sanoja, joilla olen saavuttanut jotain, löytänyt jotain jopa etsimättä.
Minä haluan saada nämä saavutukset kasaan. Minä haluan ymmärtää, mitä olen jo melkein ymmärtänyt. Minä haluan tietää. Mitä? Jotain mikä jo on minussa. Haluan kaivaa ja piirtää ja kirjoittaa ja etsiä jälkiä. Olen arkeologi oman elämäni rakennelmissa. Paitsi, että rakentaminen ei ole loppunut. Samalla kun raaputan vanhan päältä hiekkaa, teen jotain uutta. Olen arkeologi ja rakennusmies omassa maailmassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti