Istuimme eilen ystävien ruokapöydässä (oli muuten aivan ihanaa, että joku vain yllättäen kutsui syömään!).
Tuli puhetta tästä päivästä, maanantaista. Muut valittelivat koulua ja töitä. "Mutta sullahan ei ole huomenna mitään", Maksim totesi minulle. Paitsi psykiatri, siinä on jo paljon, ajattelin. Sain sen puoliksi nieltynä sanottuakin. Toisaalta olisin halunnut olla hiljaa, sillä eihän mielenterveysongelmista ole tässä maassa tapana puhua. Enemmän kuitenkin olisin halunnut sanoa sen rohkeasti kunnolla ääneen ja toivonut sen virittävän keskusteluakin siihen suuntaan.
Olen puhunut masennuksestani suoraan vain muutaman läheisemmän ihmisen kanssa. En yritä peitellä sitä, mutta en toisaalta oikein osaa ottaa sitä puheeksikaan. Vain Maksimille ja Auralle uskallan puhua vapaasti kaikesta täällä Helsingissä, ja se on myös esteenä uusissa ihmissuhteissa. Jos en ole käynyt menneisyyttäni läpi jonkun kanssa edes jollainlailla kasvotuksin, on minun vaikea luottaa toiseen. Masennus ja sen jaksoittainen esiintyminen ja toipuminen kun ovat elämässäni läsnä joka hetki. En oikein uskalla päästää lähelleni ketään, koska pelkään käytökseni vaikuttavan tietämättömän silmissä kummalliselta. Eristäydyn helposti kotiin. Vaikka nautin yksinäisyydestäni, kaipaan kuitenkin laajempaa ystäväpiiriä, jossa uskaltaisin olla juuri minä, uskoa tulevani hyväksytyksi.
Toisaalta asioiden kirjoittaminen avoimesti nettiin vapauttaa minua. Kuka tahansa voi ottaa selvää kuka minä olen. Mutta ongelma on se, etten voi tietää ketkä kaikki ovat lukeneet ajatukseni. Ja niistäkin jotka tiedän, vain harva on ottanut sen puheeksi kasvokkain, jolloin tilanne on vielä vaikeampi, kun en uskalla olla aidosti minä, mutta toisaalta tiedän toisen tietävän enemmän kuin olen itse juuri hänen kanssaan suoraan puhunut.
En oikein tiedä, miten jatkaisin tästä. Jos joku sattuu tätä lukemaan, toivoisin mielipiteitä.
19.11.07
17.11.07
Elossa ollaan
En ole kirjoittanut mitään aikoihin. Ei vaan saa aikaiseksi, kun on niin väsyksissä ja pää kolmantena jalkana milloin missäkin. Tällä hetkellä olen kylläkin hyvin elossa ja viimeiset kolme päivää olen ollut hämmästyttävän onnellinen ( saa nähdä miten käy kun lumi sulaa taas ahdistavaksi pimeydeksi).
Nyt on Miiskun ihanan perheen kaksi suloista mäyräkoiraa vieraina. Tosin koirat vaan jököttävät kopeissaan/sängyllä ja ovat ihmeissään tilanteesta. Pahvilaatikko kasa kasvaa kattoa kohti. Kahden viikon päästä asutaan jo toisella puolella tätä mammuttikaupunkia.
Yritän saada taas kirjoitusputken päälle, jotta ei ihan sanat häviäisi.
Ja ainiin. Olen hukannut kotisivujeni salasanan, joten en voi tehdä niille mitään. Ehkä joku päivä saan aikaiseksi ottaa yhteytta Phnettiin, mutta sitä ennen olkoot tuollaisena fossiilina.
Nyt on Miiskun ihanan perheen kaksi suloista mäyräkoiraa vieraina. Tosin koirat vaan jököttävät kopeissaan/sängyllä ja ovat ihmeissään tilanteesta. Pahvilaatikko kasa kasvaa kattoa kohti. Kahden viikon päästä asutaan jo toisella puolella tätä mammuttikaupunkia.
Yritän saada taas kirjoitusputken päälle, jotta ei ihan sanat häviäisi.
Ja ainiin. Olen hukannut kotisivujeni salasanan, joten en voi tehdä niille mitään. Ehkä joku päivä saan aikaiseksi ottaa yhteytta Phnettiin, mutta sitä ennen olkoot tuollaisena fossiilina.
3.11.06
On kevät
Maassa on vielä ruskeita ja keltaisia lehtiä. On syksy. Kuitenkin maa on jäässä ja luminen ja pakkanen pyrkii pipon lepattavien korvaläppien alle. On talvi. Mutta silti sähkyvä aurinko tekee mieleeni kevään.
Yliopistossa neljäs ja tällä erää viimeinen koe on ohi. Kaksi ensimmäistä meni uskomattoman hyvin ja tämänpäiväinenkin jotenkuten, sitä yhtä en halua ajatella nyt. On viikonloppu. On kevät!
Yliopistossa neljäs ja tällä erää viimeinen koe on ohi. Kaksi ensimmäistä meni uskomattoman hyvin ja tämänpäiväinenkin jotenkuten, sitä yhtä en halua ajatella nyt. On viikonloppu. On kevät!
29.10.06
Syystä
Syysloma (Väliviikko) on pian ohitse. Uutta sirkusta (tästä pitää kirjoittaa joskus enemmän, sillä Cirkon festari-esitykset olivat enimmäkseen mahtavia), rästitehtäviä, hiukan lepoakin.
Valma tulee tänään kahdeksi viikoksi venähtäneeltä lomaltaan Joensuusta. On ollut ikävä sitä pientä tepsuttajaa. Kukaan ei ole ollut pakottamassa uloa, mikä on periaatteessa ihanaa näillä säillä. Tiedän kuitenkin tietyssä mielentilassa nauttivani vesisateesta sadetakilla ja kovasta tuulesta, kunhan on tarpeeksi vaatetta. Yksin ei kuitenkaan tule lähdettyä...
Viikon teemana on olleet kenkäongelmat. Punaiset kengät hiersivät kantapäätä. Mustista meni vesi suoraan läpi. Mutta ei enää! On olemassa vielä niin ammattitaitoisia suutareita (ainakin yksi, ja ihan kulman takana), jotka vaihtavat täysin räjähtäneeseen kengänpohjaan uuden kantapään. Tulin valtavan onnelliseksi, kun saan taas käyttää lempikenkäni kuivin jaloin. Vielä kun löytäisin jalkaan istuvat kumisaappaat, saisivat lätäköt ja loska tulla.
Huomenna on unkarin koe. En ole vielä lukenut tarpeeksi. Eilen yritin selittää mahdollisimman paljon unkariksi Maksimille ja mäyräkoirasiskoksille (eivät tietenkään ymmärtäneet mitään). Siivotakaan en ole ehtinyt ja tänään tulee veli nukkumaan lattialle. Miksi kaikki jää viimetippaan?
Olen kuitenkin onnellinen.
Valma tulee tänään kahdeksi viikoksi venähtäneeltä lomaltaan Joensuusta. On ollut ikävä sitä pientä tepsuttajaa. Kukaan ei ole ollut pakottamassa uloa, mikä on periaatteessa ihanaa näillä säillä. Tiedän kuitenkin tietyssä mielentilassa nauttivani vesisateesta sadetakilla ja kovasta tuulesta, kunhan on tarpeeksi vaatetta. Yksin ei kuitenkaan tule lähdettyä...
Viikon teemana on olleet kenkäongelmat. Punaiset kengät hiersivät kantapäätä. Mustista meni vesi suoraan läpi. Mutta ei enää! On olemassa vielä niin ammattitaitoisia suutareita (ainakin yksi, ja ihan kulman takana), jotka vaihtavat täysin räjähtäneeseen kengänpohjaan uuden kantapään. Tulin valtavan onnelliseksi, kun saan taas käyttää lempikenkäni kuivin jaloin. Vielä kun löytäisin jalkaan istuvat kumisaappaat, saisivat lätäköt ja loska tulla.
Huomenna on unkarin koe. En ole vielä lukenut tarpeeksi. Eilen yritin selittää mahdollisimman paljon unkariksi Maksimille ja mäyräkoirasiskoksille (eivät tietenkään ymmärtäneet mitään). Siivotakaan en ole ehtinyt ja tänään tulee veli nukkumaan lattialle. Miksi kaikki jää viimetippaan?
Olen kuitenkin onnellinen.
8.10.06
Väsymys
Maanantain ja tiistain aamutuntien peruuntuminen tuli enemmän kuin tarpeeseen. Liian monet vähän nukutut yöt, pettymykset, lähestyvät tentit ja kotona leviävä kaaos vievät sen verta paljon voimia, että pari pitkää aamua tuntuvat lahjalta.
Tiesinhän minä, että uusiin rutiineihin, ympäristöön ja ihmiseen tutustuminen ja tottuminen vie aikaa ja voimia, mutta välillä uupumus kuitenkin kamppaa kuin nurkan takaa, eikä voi muuta kuin käpertyä hetkeksi nyyhkyttämään surkeuttaan.
Tiesinhän minä, että uusiin rutiineihin, ympäristöön ja ihmiseen tutustuminen ja tottuminen vie aikaa ja voimia, mutta välillä uupumus kuitenkin kamppaa kuin nurkan takaa, eikä voi muuta kuin käpertyä hetkeksi nyyhkyttämään surkeuttaan.
2.10.06
Vihdoinkin
Istun omassa kodissa* oman tietokoneen** ääressä ja tarkastan sähköpostejani***. Taustalla soi jotain Maksimin laittamaa musiikkia****, josta en ole vielä saanut tolkkua. Äsken söimme äidin ohjeella tehtyä omassa uunissani****** paistettua norjalaista pannukakkua******. Maksim lähti soitto- yms.-tunneille ja kohta minä Valman kanssa ulos ja sitten kuoroharjoituksiin*******. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä tehdä unkarin läksyt******** ennen huomisaamua ja tiskata. Kämppä on myös melko siivottomassa tilassa*********. Tuntuu upealta**********!
*Yli kuukauden olen nyt asunut täällä täyspäiväisesti. Kohta pitäisi maksaa vuokra kolmannen kerran.
**Sain lopulta koneen veljen vanhana, valmiiksi asennettuna ja tarvittavilla ohjelmilla höystettynä.
***Kuukauden verran olen ollut saamassa nettiä "huomenna tai viimeistään viikonloppuna", mutta nyt se viimeinkin toimii!
****Tom Waits: Real Gone, joka säikäytti ja ahdisti minut pahanpäiväisesti ensimmäisellä kuuntelukerralla.
*****Uskalsin siis viimein laittaa uunini päälle. Se oli hirvittävässä siivossa, pellitön ja viisi vuotta käyttämättömänä ollut, kun muutin.
******Tunnetaan myös nimellä Ahvenanmaalainen pannukakku, mutta meillä se on aina ollut norjalainen. Ohje löytyy äidin minulle lahjoittamalta "Äitin evväät"-CD:ltä. Juhlistimme Maksimin päättynyttä lukiouraa englannin kirjoituksen jälkeen.
*******Saivat minut houkuteltua körtt... eikun siis Herännäisnuorten kuoroon.
********Viikossa on 9 tuntia unkarin kieltä. Nautin, vaikka valtavasti pitäisikin jaksaa lukea.
*********Eli siis mielettömän siisti verrattuna vielä viimeviikolla vallinneeseen pahvilaatikkokaaokseen.
**********Kohta taas väsyttää ja ahdistaa vuorostaan. Mutta se on minun Omaa Elämää.
*Yli kuukauden olen nyt asunut täällä täyspäiväisesti. Kohta pitäisi maksaa vuokra kolmannen kerran.
**Sain lopulta koneen veljen vanhana, valmiiksi asennettuna ja tarvittavilla ohjelmilla höystettynä.
***Kuukauden verran olen ollut saamassa nettiä "huomenna tai viimeistään viikonloppuna", mutta nyt se viimeinkin toimii!
****Tom Waits: Real Gone, joka säikäytti ja ahdisti minut pahanpäiväisesti ensimmäisellä kuuntelukerralla.
*****Uskalsin siis viimein laittaa uunini päälle. Se oli hirvittävässä siivossa, pellitön ja viisi vuotta käyttämättömänä ollut, kun muutin.
******Tunnetaan myös nimellä Ahvenanmaalainen pannukakku, mutta meillä se on aina ollut norjalainen. Ohje löytyy äidin minulle lahjoittamalta "Äitin evväät"-CD:ltä. Juhlistimme Maksimin päättynyttä lukiouraa englannin kirjoituksen jälkeen.
*******Saivat minut houkuteltua körtt... eikun siis Herännäisnuorten kuoroon.
********Viikossa on 9 tuntia unkarin kieltä. Nautin, vaikka valtavasti pitäisikin jaksaa lukea.
*********Eli siis mielettömän siisti verrattuna vielä viimeviikolla vallinneeseen pahvilaatikkokaaokseen.
**********Kohta taas väsyttää ja ahdistaa vuorostaan. Mutta se on minun Omaa Elämää.
20.7.06
Kirjekuori
"Onneksi unohdin kännykän yöksi alakertaan, etten herännyt, kun yrittivät soittaa noin aikaisin", ajattelin kun aamulla puhelimessa odotti kolme vastaamatonta puhelua.
En olisi tosin ollut tippaakaan ärtyinen, jos olisin jotunutkin keskeyttämään uneni. Puhelun sisältö oli nimittäin kirjekuori, josta löytyi tieto, että minut on hyväksytty Helsingin yliopistoon! Aloitan siis syyskuussa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelun, kuten olin toivonutkin.
Nyt kun asunto, opiskelupaikka ja kaikki muukin on kunnossa ja hyvin (paitsi ettei Malesian matkaajasta ole kuulnut mitään neljään pävään), ei ole ihmekään, että unohdin täysin psykiatrille varatun soittoajan.
En olisi tosin ollut tippaakaan ärtyinen, jos olisin jotunutkin keskeyttämään uneni. Puhelun sisältö oli nimittäin kirjekuori, josta löytyi tieto, että minut on hyväksytty Helsingin yliopistoon! Aloitan siis syyskuussa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelun, kuten olin toivonutkin.
Nyt kun asunto, opiskelupaikka ja kaikki muukin on kunnossa ja hyvin (paitsi ettei Malesian matkaajasta ole kuulnut mitään neljään pävään), ei ole ihmekään, että unohdin täysin psykiatrille varatun soittoajan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)