Kävin Vimpulan kanssa pitkällä metsälenkillä, jota olen suunnitellut pari päivää. Alunperin oli tosin tarkoitus käppäillä metsän kautta opistolle. Onneksi toimiston Eeva soitti ajoissa, ettei Studia-lippuja ollut vieläkään tullut. Mentiin sitten rannalle, johon oli ilmestynyt asuntovaunu. En uskaltanut päästää Valmaa rannalle juoksemaan, kun sen haukkui niin kovasti tuota valtavaa mörköä. Siellähän saattoi vaikka nukkua joku.
Toimistosta sitten soitettiin uudestaan, kun olin keskellä metsää. "Onko sulla kynä ja paria siinä lähellä, niin laitat numeron muistiin", pisti naurattamaan. En nykyään kanniskele enää muistilehtiötä mukana, vaikka monesti se olisi kyllä tarpeen.
Kummaa kuinka kumpparit ja sadetakki saa vaellusvietin minussa heräämään, kun hyvällä säällä tulee tallottua vaan samoja vanhoja polkuja. Löydettiin umpimetsää pitkin harjun viimetalviselle maisemapaikalle, jossa käytiin kesälläkin pari kertaa sateella. Soitin huipulta Sinille, joka olikin töissä koko päivän, että nähdään sitten vasta huomenaamulla Hesaan lähtiessä. Valma tuli puhelun aikana hulluksi ja juoksi kymmenisen minuuttia innoissaan ympäri-ympäri-ympäri.
Olen nyt hyvin ylpeä itsestäni, kun uskalsin soittaa muskulle Studia-lipuista. Inhoan puhelimessa puhumista muutenkin ja sitten vielä jostain noin epäselvästä asiasta ja vielä muskun kanssa. Meinasi mennä liian hankalaksi, mutta selvisin. Hyvä minä [:
(Löysin äidin ja isän hyllystä Lauri Järvilehdon Twilight Cineman. Pitää kai perua kokonaan ennakkoluuloinen käsitykseni konemusiikista. Tätä on kiva kuunnella juuri tänään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti