Eilinen Studia-messuilla käynti ja muu hömpötys tiputti taas kerran minut siihen, kuinka erilaiset arvostuksen ja mielenkiinnon aiheet minulla on kuin monilla ikäisilläni. Kotona sitä ei niin selvästi aina näe, kun pienessä kylässä on niin vähän vaihtoehtoja.
Ensimmäinen ristiriita:
Lähtöajaksi sovittu 8.20. Kaksi porukastamme nukkui pommiin ja kaksi meni kahta tuntia aiemmin lähtevällä autolla.
Toinen ristiriita:
Valittavana on kaksi samaan aikaan lähtevää autoa, joista toinen kiertää Lahden kautta ja on myöhemmin perillä. Totta kai ihmiset haluavat siihen. Onko linja-autolla matkustaminenkin näille synnynnäisille tuppukyläläisille niin upeaa, että haluavat ehdottomasti istua paikallaan puolituntia pitempään?!
Kolmas ristiriita:
Alan epäillä, että Salkkareiden juonen perustana pidetään lähipiiriäni.
Neljäs ristiriita:
Messupaikalle ei voi mitenkään mennä ilmaiskyydillä vaan sinne kävellään. Ei haittaa minua mitenkään, mutta osoittautuu, ettei kukaan tiedä reittiä ja jostain syystä juuri minun pitäisi se tietää.
Viides ristiriita:
Olemme tulleet pääkaupunkiin tutustumaan jatko-opiskelupaikkoihin messuilla. Tai niin minä luulen. Tunti on joidenkin mielestä siihen aivan riittävä aika.
Kuudes ristiriita:
Messujen tarkoitus on kerätä tietoa ja kaikkea ilmaiskrääsää niin paljon kuin jaksaa kantaa, eikö? Ei näköjään. Minä olen hullu, kun oikeasti kiinnostun ja poimin esitteitä kassiini (joka ei ole muovikassi, koska boikotoin niitä toisin kuin eräät)
Seitsemäs ristiriita:
Ahistuttuni kiertelevät pari tuntia kanssani. He puhuvat rohkeasti englantia ulkomaalaisten koulujen esittelijöille ja ovat niistä kiinnostuneita.
Kahdeksas ristiriita:
Kaverini haluaa ihan oikeasti mennä vapaaehtoisesti armeijaan.
Yhdeksäs ristiriita:
Hän haluaa myös Mäkkäriin töihin.
Kymmenes ristiriita:
Matkustan ensimmäistä kertaa pummilla toisten perässä.
Yhdestoista ristiriita:
Oman koulun porukka on käynyt Mäkissä syömässä tietäen miten yritys toimii.
Kahdestoista ristiriita:
Olemme Helsingissä ja eräitä kiinnostaa vain vaatteet ja pikkutilpehööri.
Kolmastoista ristiriita:
Vaatekaupat ja niihin tuhlattu raha.
Neljästoista ristiriita:
Minun porukasta eroaminen ei vaikuta hetkauttavan ketään.
Viidestoista ristiriita:
En voi edes kuvitella, että kukaan heistä olisi ollut yhtä onnellinen Akateemisessa tai Stockan sisustusosastolla.
Kuudestoista ristiriita:
Minä luulin käyttäneeni paljon rahaa, kun tuhlasin yli kolmekymppiä. Toisilla menee satanen helposti (ja kuinkahan moni vaate ja hilpe jää kaapin perukoille viimeistään kuukauden päästä?)
Seitsemästoista ristiriita:
Jos ihmisiä on neljä ja penkkejä takana vierekkäin kolme, eivät eräät voi ajatella, että minä heikon itsetunnon omaavana otan henkilökohtaisena loukkauksena yksin istumaan jäämisen.
Kahdeksastoista ristiriita:
Potpotus menee yli.
Yhdeksästoista ristiriita:
Kun ensin on jätetty huomiotta koko päivä toisten ympäröimänä, ollaan sitten taas niin kavereita, kun jäädään kaksistaan.
Kahdeskymmenes ristiriita:
Luulen olevani suvaitsevainen, mutta välillä huomaan ottavani nokkiini noin pienistä asioista.
Joka tapauksessa onnistuin kuitenkin tekemään retkestä itselleni kivan. Tosin kotimatka pilasi upean tunnelman, mutta ei se mitään (kai?)
2 kommenttia:
Olisinpa ollut mukana. Kaikki autot ja niiden rikkoutumiset, kipeenä olemiset ja rahat tuntuvat pieniltä murheilta siihen verrattuna miltä sinusta mahtoi noina yksinäisinä ja ahdistavina hetkinä tuntua. Jätin sinut yksin, ja kaikki odottivat sinulta sitä, mitä heidän olisi pitänyt odottaa (ja olisivatkin) minulta jos olisin ollut mukana; tien neuvomista perille, äiti-hahmomaista kaitsemista ja huolehtimista.
Toisille se oli vain hupia ja hyväksikäyttöä, mutta minulle se olisi ollut muistoihin liitettävä kiva reissu, jos vain olisin päässyt matkalle mukaan. Ja eräät kehtasivat minulle maanantaina koulussa valehdella että he olivat kauan messuilla, eivätkä pyörineet juurikaan vaate ja hömpötyskaupoissa. Ei niitä jaksa, ei ihmisiä, ei kauppoja. Vaatekauppoihin mennään vain jos a.) todella tarvitaan ja halutaan ostaa jotakin ja b.) jos haluaa hetken aikaa lämmitellä ja suojautua pakkaselta tai c.) juoda kesällä lasin vettä...
ensi vuonna lupaan tulla mukaan. kävelen pysäkille jos vain on pakko, oli matkaa miten paljon tahansa. maksan lipustani mitä tahansa, kunhan vain pääsen mukaan. Itseni, Sinun ja sen suuren informaatiomäärän takia!!
Anteeksi, jooko!??!
Ei sinulla ole mitään syytä anteeksi pyydellä. Sattumille ei voi mitään. Olisi tosiaan ollut paljon mukavampaa, jos olisit ollut mukana. Eräät henkilöt yhdistettynä vain käyvät silloin tällöin yli sietorajan. Välillä toivon, että ymmärtäisivät itse, miten käyttäytymisensä toisiin vaikuttaa.
Lähetä kommentti