Tänään sidoin ponihäntäni kiinni punaisella nauhalla aids-päivän kunniaksi. Sunnuntaina lähetin kymmenille eteenpäin vetoomuksen Kajaanin teatterin sulkemista vastaan ja napsautin nimikirjoitukseni mukaan.
Luen ilmaisen Kumppani-lehteni kannesta kanteen ja välillä käyn kurkkimassa Amnestyn kampanjoja. Syksyllä tiputin purkin pohjalle kertyneet kolikkoni nälkäpäivälippaaseen karkkiostosten yhteydessä.
Harva se päivä otan kantaa maailman vääryyksiin puheissani, kirjoituksissani, mesenimimerkinvaihdoksilla ja ajatuksissani. Näin pelastan maailman!
JA PAH!
Maailma kaipaisi jo tekoja ajatusten sijaan. Ei auta, vaikka jokainen klikkaisi netissä "kannatan maailmanrauhaa"-nappia, jos kukaan ei käytännössä tee muuta. Meillä on muka niin paljon muuta. Minä stressaan maantiedon portfoliosta ja joululahjoista. Jossain joku ikäiseni kantaa huolta perheensä toimeentulosta ja hengissä pysymisestä.
Ja mitä teen minä? Kirjoitan taas kerran maailman pahuudesta. Enkä tee mitään!
Päätin pitää punaisen nauhan hiuksissani vielä huomisen. Muistutukseksi niistä kaikista päivistä, jolloin en tee mitään maailman eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti