Oksettaa, itkettää.. Kädet tärisevät ja päätä jomottaa. Ajatus ei suostu pysymään paikallaan vaan kieppuu ilman määränpäätä saaden olon, jos mahdollista, vielä huonommaksi.
Luulin pienen kävelylenkin rauhoittavan. Erehdyin. Onnistun saamaan huuleni halki törmätessäni umpipimeässä metsässä kuusen/männyn oksaan. Valman fleksi päätti pakkasessa matkia Tiimarin kauppa-autolta ostettua metallilankaa, eli ei rullannut sisään ennen sulatusoperaatioita. Lisäksi koiraneiti on päättäny heittäytyä kunnon murkkukapinalliseksi (onneksi ei sentään tarvitse pelätä sen karkaavan kylille tuhoamaan maksaansa ja keuhkojansa!)
Kaikenkaikkiaan siis olo kuin amerikkalaisen jalkapallon nielleellä. Tällaista se on aina koeviikon jälkeen tai lomien alkaessa. Onneksi sentään tulen sairaaksi vasta jännityksen helpottaessa, enkä ennen kokeita.
Lohtunani sentään ensimmäiset joululahjojen rungot, raidalliset polvisukat ja joulukortti idea (joka taitaa tosin olla liian synkkä joulukortiksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti