Minun huoneeni,
minun paikkani ruokapöydässä,
minun koirani,
minun joululahjani,
minun pöytäni,
minun tietokoneeni,
minun suklaani,
minun tapani,
minun kotini,
minun tilani,
minun hengitysilmani.
Minun, minun, MINUN!
...
Isossa talossa ne vielä kesti.
Ne sulkeutuivat omiin koloihinsa.
Olivat apuna silloin kun tarvitsin.
Muulloin niitä ei tarvinnut ajatella.
Nyt ne tulevat jouluksi puolta pienenpään taloon.
Niiden rasvaiset jutut eivät jatkuvasti jaksa naurattaa.
Niiden likaiset vaatteet täyttävät joka paikan.
Niiden jatkojohtoihin kompastelee jatkuvasti.
Niiden jalat, kädet, kengät, partakoneet, mutterit, armeijaruuat,...
Ne ovat kaikkialla!
...Minun veljeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti